keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Joulukortteja kierrätyksen hengessä... ja joitain jouluaatoksia


Postipoika on varmaan suunnilleen joulu-urakkansa jo saanut tehtyä, joten tässä kuvia muutamista joulukorteista joita tänä vuonna lähetin.

Olen huomannut, että mun mielessä pyörii nykyään yhä useammin erilaiset kierrätys- ja uudelleenkäyttöideat. Kuten huomaatte, näissä joulukorteissa on käytetty edellisvuosien joulukortteja uudelleen. Ethän siis pahastu, jos huomaat että olen "silpunnut" lähettämäsi joulukortin tähän kokeiluun - sen sijaan iloitse siitä että se sai uuden elämän ja mahdollisesti ilahduttaa jotakuta toista tänä jouluna. ;-)

























Joulu on tosiaankin jo ihan nurkan takana, ja toivotan tässä vielä kaikille hyvää ja rauhallista joulua! Olen viime vuosina tullut ihan allergiseksi kaikenlaiselle joulutouhotukselle, vaikka periaatteessa tästä keskitalven juhlasta pidänkin. Joulutouhut olen siis saattanut päätökseen hyvissä ajoin jo monta viikkoa sitten, tietysti ruoanlaittoa lukuunottamatta. Meillä on tänä jouluna valmistettu lähes kaikki lahjat itse, joten tähän kulutusjuhlaan ei - sattuneesta syystä -  olla juuri osallistuttu. Itse asiassa mua ahdistaa ajatuskin siitä, että olisi pakko esimerkiksi tällä joulunalusviikolla lähteä jouluostoksille. Ruokakaupassa käyntikin on ihan riittävä koettelemus. Olen niin monet kerrat takavuosina ryysinyt ostoskeskuksissa juuri pahimmissa jouluruuhkissa, hikisenä paksuissa talvivaatteissa, vailla minkäänlaista suunnitelmaa tai ajatusta siitä mitä kellekin lahjaksi ostaisi - ja silloin olen päättänyt, että ei ikinä enää, jos vain suinkin on muita vaihtoehtoja! Toki me ollaan onnekkaita siinä mielessä, että meillä on riittävästi aikaa tällaiseen ylellisyyteen, enkä halua ketään "tuomita" - tiedän että joulukauppa on kriittisen tärkeää työpaikkojen ja kansantalouden kannalta ja jokaisen kynnelle kykenevän siihen varmaankin kannattaa yhteisen hyvän nimissä osallistua. Jotenkin nuo viime hetken ostokset vaan ei ole mun juttu, ja siksi mietiskelen näitä joulupukin asioita valmiiksi jo kuukausia ennen h-hetkeä.

Poikettiinhan mekin tuossa läheisessä isossa lelukaupassa jokin viikko sitten, ja kyllä siellä sitten oli jos jonkinlaista vimpainta! Ehkä hauskimpia (kammottavimpia?) olivat Penbo, interaktiivinen pingviini, joka infrapunaohjauksen avulla on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, ja paristoilla toimiva Muumi-ensitietokone 3-6-vuotiaille. Luulen että Tove Jansson olisi aika ihmeissään jos tietäisi missä kaikessa Muumi-brändiä nykyään käytetään. Ja miksi 3-vuotiaan pitää opetella tietokoneen käyttöä ensitietokoneen avulla, kun luulen että ne ehtivät loppuelämänsä aikana istua tietokoneella ihan riittävästi ja joskus liikaakin? Koko kauppa oli siis pullollaan kaikenlaista tekotoiminnallista muovista krääsää, jota kaupataan törkeään ylihintaan ja lisäksi mainostetaan suoraan lapsille kotiin tulevien värikkäiden monikymmensivuisten lelukatalogien muodossa. Niissä mainoskirjasissahan on jo pitkään ollut jopa sellaiset toivelistasivut, joihin lapset voivat kirjata joululahjatoiveensa. Jokainenhan ostaa tietysti lapsilleen mitä parhaaksi katsoo, mutta minä en rahojani tuollaisiin käytä. Mihin unohtuivat erilaiset lautapelit, värit, maalit, rakennussarjat, kirjat, pienoismallit ja monet muut yksinkertaiset lelut, jotka oikeasti päästävät lapsen luovuuden valloilleen?

Retki lelukauppaan herätti siis meissä ihmetystä, mutta myös muutamassa muussa liikkeessä poiketessamme koko ajan ympäriltä kuului voihketta ja tuskailua siitä, mitä kenellekin hankkisi lahjaksi. Tuli mieleen, että eikö ole aika järjetöntä vaellella kaupoissa ja erilaisia esineitä katsellen miettiä, että "mitäs nyt niille Matille ja Maijalle ostetaan"? Jos ei etukäteen ole minkäänlaista ajatusta siitä, mitä kenellekin hankkia, niin miksi hankkia yhtään mitään? Vaikka hyvä jouluhalaus ja mukava yhteinen kävelyretki talvisessa luonnossa on mielestäni monin verroin parempi lahja kuin ajatuksetta ja summamutikassa hankittu persoonaton lahja. Maidonvaahdotin on varmaan oiva lahja erikoiskahvien ystävälle, mutta Perä-Hikiän Hilma-mummu ei siitä välttämättä ilahdu (tai ehkä ilahtuisi jos tietäisi mitä sillä tehdään). Nämä ovat vain omia ajatuksiani, joita on tämän joulun alla ollut aikaa vatvoa, mutta mielestäni lahja-asioissa ajatus todella on tärkein - erityisesti jouluna.

Poikettiin ihanan tunnelmallisilla pienillä joulumarkkinoilla täällä Valkeakoskella Kauppilanmäen museoalueella. Markkinat olivat ulkona, ja alue oli illan pimetessä, lyhtyjen loisteessa erittäin kaunis. Siitä innostuneina sovittiin, että mennään ensi jouluna Retun kanssa myymään omia tuotteitamme jonnekin myyjäisiin. Retuhan tekee nykyään noita hopeakoruja, joista ihmiset ovat olleet aika kiinnostuneita, ja minä väsään kaikenlaista muuta - jotain pientä olen jo ensi jouluakin varten kehitellyt, ja siitä laitan tänne myöhemmin kuvia. Myös tämänvuotisista joululahjoista tänne tulee kuvia sitten kunhan Express Bus -merkkinen rekeni sinne Etelä-Suomeen ennättää ja lahjat löytävät vastaanottajilleen - eli joskus uuden vuoden jälkeen. 

torstai 26. marraskuuta 2009

Joulukortti venäjänopettajalle


Tällainen joulukortti annettiin tänä vuonna syyslukukauden päättyessä Ludmila-opelle. Tästä tuli omasta mielestäni aika onnistunut kokonaisuus.



tiistai 17. marraskuuta 2009

3D-kortteja Tiimarin kuvista


Tiimarista löytyi yllättäen tuollaisia kivoja nalleaiheisia 3D-kuvia, joista olen nyt tehnyt muutaman kortin. Nämä kuvat oli painettu vähän paksummalle paperille, joten kuvasta tulee mukavan ryhdikäs eikä se varmaan postissakaan helposti rypisty.











Muuten tuo Tiimarin touhu on mennyt ihan kummalliseksi. Taannoin etsin sieltä pieniä lasisia kippoja kynttilänvalantaa varten ja huomasin, miten hinnoittelu on siellä muuttunut. Löysin kivannäköisiä tuikkukippoja, jotka maksoivat 14€ / kpl! Ei olisi ennen vanhaan tullut kuuloonkaan Tiimarissa! Lisäksi monet askartelutarvikkeet (esim. ne pienet korttikoristeet, joita myydään muutaman kappaleen pusseissa) ovat kalliimpia kuin vaikkapa Sinellissä, jonka hintoja olen tähän asti pitänyt ennätyksellisinä. Tiimarissa kaupataan nykyään myös jotain Risto-Matti Ratian sisustuskrääsää - ei ihme että hinnat ovat nousseet. Tämän lisäksi on melkein huvittavaa, että en IKINÄ löydä Tiimarista sitä mitä menen sinne hakemaan. En tiedä onko vika minussa vai Tiimarissa, mutta todella harvoin poistun sieltä niiden ostosten kanssa joita olen etukäteen suunnitellut hankkivani.

torstai 5. marraskuuta 2009

Juustokeksit


Tämä ohje on napattu jostain naistenlehdestä muistaakseni viime joulun alla. Olen joskus aikaisemminkin tehnyt näitä juustokeksejä, ja nyt tein uudestaan... ja voi miten hyviä ne ovat! Ainoa kenkkumainen juttu näissä suussasulavissa kekseissä on tuo kauliminen; taikina on vähän tarttuvan tapaista, mutta onneksi tuo jääkaapissa jäähdyttäminen auttaa asiaa. Olenkin viime aikoina jättänyt kaulimen suosiolla keittiön laatikkoon (se kun ei muutenkaan kuulu lempityökaluihini keittiössä...) ja käsin painellut taikinan oikean paksuiseksi levyksi. Kun ostaa valmista parmesanraastetta, säästyy myös raastamisen vaivalta. Lisäksi keksit kannattaa jäähdyttää läpikotaisin ennen säilömistä, koska lämpiminä ne tarttuvat toisiinsa kiinni.

Kuten ohjeesta näette, tämä juttu kuuluu taas siihen kategoriaan, jonka laihduttajat voivat ihan huoletta hypätä yli. =)

Juustokeksit
  • 100 g parmesanjuustoa
  • 100 g voita
  • 1 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl paprikajauhetta
  • 1/2 - 1 tl oreganoa
  • ripaus cayennepippuria
  • 1/4 tl suolaa
  • 1 munankeltuainen
Raasta parmesaani hienoksi. Paloittele voi.

Nypi juustoraaste ja voi sekaisin kuivien aineiden kanssa. Lisää lopuksi keltuainen ja nypi valmiiksi taikinaksi.

Painele taikina litteäksi ja kääri talouskelmuun. Anna levätä jääkaapissa pari tuntia.

Kauli taikina vajaan puolen sentin paksuiseksi levyksi. Ota levystä muotilla pieniä keksejä.

Nosta keksit uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 180 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Jäähdytä.



Vähän hajoavaisia näistä ihanista kekseistä tulee, mutta mitäs sitten... maistuvat kuitenkin tosi hyviltä!

perjantai 30. lokakuuta 2009

Kynttilöitä


En ole edes koulussa koskaan valanut kynttilöitä, joten pitihän sitäkin kokeilla - ja koskas sitten, jos ei nyt joulun alla. Kynttilöiden tekemiseen tarvitaan parafiinia, steariinia, kynttiläväriä, sydänlankaa sekä jonkinlaisia kippoja, joihin kynttilät valetaan. Lisäksi tarvitaan kattila, jossa sydänmassa sulatetaan. Nämä tarvikkeet osoittautuivat yllättävänkin edullisiksi. Kilon pussit parafiinia ja steariinia maksoivat vain noin 3,5€, ja sydänlanka ja kynttiläväri muutaman euron. Kaapin perukoilta löytyi vanha kattila, jonka otin käyttöön, ja lasiset kynttiläkipot löysin kirppikseltä varsin edukkaaseen 0,15€ kappalehintaan... =) Lisäksi mulla oli käytettävissä muutamia kynttilänjämiä, joilla voi tosi näppärästi värjätä tuota valkoista kynttilämassaa.

Kynttilänvalun tekniikka oli kieltämättä hieman "hakusessa", mutta yrityksen ja erehdyksen kautta oppii... Parafiinia ja steariinia siis sekoitetaan halutussa suhteessa ja sulatellaan kattilassa vesihauteessa, ja siihen sekaan voi sulattaa noita tähteeksi jääneitä kynttilöitä. Kattilan pitää olla kannellinen, sillä joidenkin lähteiden mukaan kynttilämassa voi leimahtaa, jos sitä kuumentaa liikaa. Tärkeää on myös muistaa jättää jäljelle desin, parin verran sulaa kynttilämassaa, sillä kynttilöihin tulee aina ensi alkuun sydämen ympärille "reikä", joka pitää sitten jälkikäteen täyttää pariinkin kertaan. Siksi kynttiläkippoja ei pidä myöskään heti ekalla kerralla täyttää täyteen.

Se hyvä puoli tässä koko touhussa on, ettei mikään mene lopullisesti pilalle - aina voi sulattaa epäonnistuneet kynttilät uudelleen ja aloittaa alusta taas vähän viisaampana. Näin minäkin jouduin tekemään kerran jos toisenkin. Ainoa, mitä silloin menee hukkaan on pätkä sydänlankaa, ja varmaan senkin voisi halutessaan onkia ylös kattilasta ja käyttää uudelleen. Ihan kivaa tämä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta oli, tosin kyllä hieman aikaavievää touhua. Varmasti kokeilen uudelleenkin, kun tarvikkeitakin jäi runsaasti jäljelle.









tiistai 22. syyskuuta 2009

Sienikorit


Olenpas ollut kiireinen, kun täälläkin on jo aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Hiljaisuus ei kuitenkaan tarkoita, etteikö näperrysrintamalla olisi mitään tapahtunut. Olen ollut tässä reilun viikon kotosalla, lomautettuna, ja nyt on ollut aikaa näpertää. Olen kylläkin yrittänyt myös vähän siivoilla tätä kotia, ja se on ikävästi verottanut aikaa käsitöiltä...

Viimeisimpien tuotosten joukkoon kuuluvat tällaiset vuodenaikaan sopivat sienikorit. Näistä ainakin toiselle olisi jo ottajakin tiedossa, mutta mietin mahtaakohan tämän vuoden sieniretkille ehtiä... =) Muita viime aikojen projekteja ovat olleet mm. pieni laatikosto decoupagetekniikalla ja elämäni ensimmäinen mosaiikkityö. Lähipäivien suunnitelmiin kuuluu vielä mm. muutama pieni ompelutyö sekä kalligrafiaharjoitusten aloittaminen. Kalligrafian opettelu on pitkäaikainen haaveeni, ja nyt löysin hyvän sivuston jossa tätä taitoa opetetaan ihan alusta alkaen.










keskiviikko 5. elokuuta 2009

Seinäkello decoupagetekniikalla


Jotakuta kiinnosti joskus tietää, miten näitä decoupage- eli servettitöitä oikeastaan tehdään. Tapoja on varmaan yhtä monia kuin on tekijöitäkin, mutta alla on esiteltynä minun oma tapani. Tässä teen seinäkellon, mutta perustekniikkahan servettikoristelussa on aina sama - ja koristella voi melkein mitä vaan!

Alku



Tähän työhön tarvitaan:

- Sopiva servetti. Servetin valinnassa vain mielikuvitus on rajana. Kannattaa ehkä valita servetti, jonka kuva on melko helppo leikata irti (ei siis mahdottoman pieniä yksityiskohtia). Tässä olen valinnut apila/leppäkerttuservetin.

- Alusta/pohja, jonka päälle työ rakennetaan. Tässä pohjan virkaa toimittaa Sinooperista ostettu sydämenmuotoinen puuaihio, jota olen ennen maalaamista hieman hionut hiomapaperilla. Jos pohja tuntuu käteen epätasaiselta, kannattaa epätasaisuudet ehdottomasti hioa pois. Pieni vaiva, mutta paljon siistimpi lopputulos!

- Maaleja. Pohjamaaleina käytän tavallisia rautakaupan vesiohenteisia seinämaaleja (Tikkurilan Harmony muistaakseni). Valkoisen seinämaalinhan saa sävytettyä muutaman euron lisämaksusta mihin tahansa väriin maan ja taivaan väliltä, ja nämä seinämaalit ovat paljon edullisempia ja käytössä riittoisampia kuin askartelukaupan maalit. Toki mm. Tiimarissa ja Sinellissä myytäviä askartelumaalejakin voi käyttää ihan yhtä hyvin, mutta itse olen todennut seinämaalit itselleni paremmiksi. Tässä olen jo pohjamaalannut tuon sydämen valkoisella maalilla. Pohjamaalaus kannattaa tehdä mieluummin pari kertaa ohuelti kuin kerran paksulti - lopputulos on siistimpi. Tarvittaessa kannattaa maalauskertojen välissä käytellä taas hiomapaperia.

- Lakat. Itse käytän näihin töihin kahta eri lakkaa. Servettilakan virkaa minulla toimittaa laimennettu Saunasuoja - siis se tökötti, jolla saunan panelit suojataan. Saunasuoja pitää laimentaa suhteessa 1:1 (puolet vettä, puolet Saunasuojaa), muuten lakka on liian paksua ja peittävää. Lisäksi käytän tavallista puolihimmeää, väritöntä huonekalulakkaa - tällä lakkaan servettikuvioiden kiinnittämisen jälkeen koko komeuden yli niin, että esine saa siistin ja huolitellun pinnan, joka kestää myös hieman kosteutta ja puhdistusta. Kaikkien maalien ja lakkojen valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että maalit/lakat ovat myrkyttömiä ja välineet (pensselit jne.) ovat puhdistettavissa pelkällä vedellä.

- Sakset, muutama erikokoinen pensseli.

- Kellotarvikkeet - koneisto, patterit, viisarit ja kellotaulun numerot.

Kaikkia näitä tarvikkeita saa ostettua paitsi askarteluliikkeistä, myös lukemattomista nettikaupoista. Servettitekniikan ystävät arvostavat varmasti esimerkiksi Lumikellot-nettikaupan valtavaa valikoimaa. Nettikauppojen hinnat ovat melkein aina askarteluliikkeitä edullisemmat.

Servettikuvien leikkaus ja kiinnitys

Leikkaa haluamasi kuva irti servetistä. Servetit ovat yleensä kolmikerroksisia, ja on tärkeää muistaa irroittaa kaksi alimmaista kerrosta ennen kuin kuva kiinnitetään servettilakalla pohjan päälle. Jos tätä ei tee, kuva ei yleensä kiinnity kunnolla. Siis vain servetin päällimmäinen kerron käytetään.



Sitten vain suunnittelemaan, miten kuva tai kuvat olisi paras kiinnittää pohjaan. Kun olet tehnyt päätöksen, kannattaa pöytä suojata varmuuden vuoksi. Itse teen näitä servettitöitä usein leivinpaperin päällä.



Servettikuva kiinnitetään pohjaan laimennetulla Saunasuojalla, tai varsinaisella servettilakalla, jota voi ostaa askarteluliikkeistä. Levitä lakkaa ensin ohuelti pohjalle siihen kohtaan, johon olet suunnitellut kiinnittäväsi kuvan. Sitten aseta kuva varovaisesti märän lakkakerroksen päälle, ja "silitä"esimerkiksi pensselillä siististi kiinni. Silitä varovaisesti kuvan keskeltä reunoille päin, jolloin saat mahdollisesti oikaistua muutaman rypyn. Älä silitä liian kovaa, ettei märkä servetti repeä.

Kun olet saanut servettikuviot kohdalleen, ota pensseliin lisää lakkaa ja lakkaa varovasti myös kuvien päältä, jotta kuvat kiinnittyvät kunnolla ja kaikki ilmakuplat kuvien alta poistuvat.



Sitten muutama varoituksen sana. Servettiin tulee erittäin helposti ryppyjä. Pieniin kuvioihin niitä ei luonnollisestikaan tule niin helposti kuin isoihin, mutta melkein aina niitä tulee jonkin verran. Ehkä joku on niin taitava että osaa kiinnittää servetin ilman ryppyjä, mutta minä en ole. Olen hyväksynyt sen - rypyt vain kuuluvat näihin töihin, eikä niistä kannata kantaa sen suurempaa huolta. Lopputulos on kuitenkin yleensä ihan viehättävä. Kannattaa kuitenkin aloitella pienemmillä kuvilla, ja vaikka harjoitella tekniikkaa esim. pahville ennen isoja töitä, niin säästyy monelta harmilta. Lisäksi servetti on niin hauras, että kun se on asetettu lakan päälle, sen siirtäminen tai asennon muuttaminen ei yleensä enää ole mahdollista ilman että kuva repeää. Jos näin käy, kuvan voi yleensä vielä poistaa vaikka sormin, jos lakka on edelleen märkää. Tämän takia kannattaa pitää muutama varakuva saatavilla. Avainsana servettikuvan kiinnittämisessä on siis varovaisuus. Harjoitus tekee kuitenkin tässäkin mestarin.

Kun olet kiinnittänyt kuvat huolellisesti pohjaan servettilakalla, jätä koko komeus kuivamaan rauhassa ainakin pariksi tunniksi. Sen jälkeen lakkaa koko homma vielä kertaalleen, ja jätä taas kuivamaan - nyt mielellään seuraavaan päivään. Minä käytän tähän viimeistelylakkaukseen väritöntä huonekalulakkaa, mutta voipahan sen tehdä vaikka sillä samalla servettilakallakin, jolla kuvat kiinnitettiin. Jos työstämäsi esine on tarkoitettu ulkokäyttöön (esim. kukkaruukku), sen lakkaaminen kunnollisella lakalla on toki paljon tärkeämpää kuin jos esine on tarkoitettu sisäkäyttöön.

Kun lakka on kuivunut, voi kellon viimeistellä. Poraa reikä sopivaan kohtaan taustassa ja kiinnitä koneisto, viisari ja kellon numerot.



Sitten vain patteri paikalleen, kello aikaan ja seinälle!



Näissä servettitöissä on kivaa se, että ei tarvitse osata piirtää tai maalata saadakseen aikaan kaunista ja värikästä pintaa. Ja koristellahan voi tosiaan melkein mitä vaan; minä olen koristellut näiden kellojen lisäksi ainakin suodatinpussitelineitä, sienikoreja, erilaisia sinkkiastioita, tuhkiksia, kukkaruukkuja, tarjottimia, erilaisia laatikoita ja lasipurkkeja. Jos koristeltava pinta on kovin tumma, se kannattaa yleensä ensin maalata jollain vaalealla pohjamaalilla - tummalta pohjalta ei hento servettikuva erotu. Seuraavaksi aion kokeilla krakeloinnin ja servettitekniikan yhdistämistä. Krakelointihan on tekniikka, jossa erityisen lakan avulla saadaan esineeseen aikaan lievästi halkeillut eli vanhan näköinen pinta. Kerron sitten kuinka onnistui.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Jakkaroiden kunnostusta


Äiti oli löytänyt jostain, mistä lienee, vanhat pyöreät puujakkarat ja raahannut ne kotiinsa. Lakkapinta oli hilseillyt, ja jakkarat olivat kokonaisuudessaan aika epäsiisti ilmestys. Poikkesin äidin luona toisella kesälomajaksollani, ja kun repusta sattumalta (?) löytyi hiomapaperia, pensseli, maalia ja lakkaa sekä muita tykötarpeita, kunnostin jakkarat. Lopputuloksen näette alta. Alimmasta kuvasta herkän orvokkikuvion voi nähdä parhaiten.





keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Makoisa mansikkatorttu


Mansikkatorttu kuuluu Suomen suveen yhtä kiinteästi kuin vaikkapa esimerkiksi hyttyset, riippumatto, uimapatja, taskulämmin siideri, mökin katossa surraava kärpänen ja sauna. Niitä ilman ei kesä meinaa tulla, eikä loma tunnu lomalta. Tein vaihteeksi mansikkatortun tällaisella Yhteishyvä-lehden reseptillä, ja siitä tuli oikein maistuvaa. Makeaa, mutta kuitenkin hieman erilaista - ja tosi helppo tehdä.

Joku olisi varmaan osannut kauniimmankin tästä tehdä, mutta oli vähän kiire; oli niin lämmin, että kermavaahto meinasi lösähtää. Onneksi sain vaahdon sentään onnistumaan, kun tuoreessa muistissa on kerta viime kesältä jolloin yritin kahteen kertaan, ja aina tuloksena oli jotain ihmeellistä rakeista sössöä... Taisi olla ukkosta ilmassa, tai ainakin kermoissa jotain vikaa.

Makoisa mansikkatorttu


  • 1 valmis torttupohja

  • 1 dl sokeroitua, laimennettua sitruunamehua

Täyte:


  • 100 g valkosuklaata

  • 1 dl bulgarianjugurttia

  • 2 dl kuohukermaa

  • 1 litra mansikoita

Pane torttupohja tarjoiluvadille ja kostuta se laimennetulla sitruunamehulla.

Sulata suklaa vesihauteessa. Sekoita lämpimän suklaan joukkoon jugurtti. Vatkaa kerma vaahdoksi ja yhdistä se suklaa-jugurttiseokseen. Levitä täyte torttupohjalle.

Poista mansikoista kanta ja halkaise tai viipaloi mansikat. Asettele ne limittäin täytteen päälle.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Ankkakortteja


Tällä kertaa tällaisia! Vanhoista pöytäkalentereista leikkasin näitä sopivan kokoisia kuvia, ja käytin niitä korttiaskarteluun. Vaatii vähän mielikuvitusta nähdä mihin tilanteeseen mikäkin kortti sopii, mutta ehkä ne löytävät paikkansa. Näistä tuli yllättävän kivoja, vähän erilaisia!









maanantai 8. kesäkuuta 2009

Peruna-sieniohukaiset


Viime syksyn sienisatoa on vielä mukavasti jäljellä, vaikka uutta satokautta täällä jo toiveikkain mielin odotellaankin... Kesä on vielä (onneksi) edessä elettävänä ennen seuraavia sienireissuja, joten tässä odotellessa kokeilin tätä Marttaliiton reseptiä (tämä on kirjasta nimeltä 'Herkkuja Martan keittiöstä' - kaikki kunnia siis reseptistä sinne suuntaan). Ja herkullisia näistä ohukaisista tulikin! Minä käytin sieninä suppilovahveroita, mutta en ymmärrä miksi tähän ei kävisi mikä tahansa metsäsieni. Lisänä söimme puolukkasurvosta.

Peruna-sieniohukaiset


  • 500 g perunoita

  • pala purjoa

  • 2 dl esikäsiteltyjä sieniä

  • 100 g juustoraastetta

  • 1-2 valkosipulin kynttä

  • 3 dl maitoa

  • 2 dl vehnäjauhoja

  • 1 tl suolaa

  • 1 dl tuoretta, hienonnettua tilliä

  • paistamiseen öljyä

Raasta kuoritut perunat karkeaksi raasteeksi. Huuhdo ja valuta raaste.

Hienonna purjo raasteen joukkoon. Silppua esikäsitellyt sienet ja purista tai pilko pieniksi valkosipulin kynnet.

Sekoita kaikki ainekset taikinaksi. Paistele pieniä pihvejä öljyssä lettupannulla. Paista pihvit hitaasti rapeiksi ja kauniin värisiksi.

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Onnittelukortteja lapsille


Korttitehtailin hieman, pitkästä aikaa. Kokeilin tällaisia uudenlaisia, pyramidimallisia 3D-kortteja, ja ihastuin - teen näitä ihan varmasti lisääkin! Kuvat olivat paitsi yksinkertaisen muotoisia, myös valmiiksi stanssattuja, joten tästä ei 3D-kortin teko enää helpotu. Kuviksi valikoitui tällä kertaa hieman "lapsellisia" aiheita, mutta ehkäpä näitä on saatavilla myös hieman aikuisempaan makuun.







sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Kesäisiä herkkuja


Sää alkaa olla suorastaan kesäisen lämmin, ja ajatus siirtyy väkisinkin tulevaan kesään ja ennen kaikkea kesälomaan. Olen talvella aikani kuluksi keräillyt kesäruokareseptejä, joita voi kokkailla vaikkapa kesälomalla mökillä. Laitan ne tähän teillekin näkyville. Jos kokeilette, niin ilmoitelkaa lopputuloksesta! Kaikkia en ole vielä itse kokeillut, mutta voin kuitenkin suositella erityisesti noita aura-perunoita grillissä valmistettuina - hyvää oli!

-----------------------------------

Tzatziki

  •         2 prk Bulgarian jogurttia
  •         2 valkosipulin kynttä
  •         n. 7 cm kurkkua
  •         1 rkl oliiviöljyä
  •        1 tl sitruunamehua
  •         ripaus suolaa
  •         ripaus mustapippuria
Valuta jogurttia kahvinsuodattimessa jääkaapissa noin 4 h tai yön yli.

Raasta kurkku ja purista siitä lävikössä vesi pois.

Sekoita kaikki ainekset keskenään, ja anna makuuntua jääkaapissa ainakin 4 tuntia.

Käy hyvin vaikka grilliruoan kastikkeeksi!



Romanovin mansikat (4 henk.)


  • 1 l tuoreita mansikoita
  • 0,5 – 1 dl sokeria
  • 1 dl curacao- tai triple sec –likööriä
  • 1 appelsiinin mehu ja kuori (raastettuna)
  •  2 dl kuohukermaa
Perkaa marjat ja aseta ne laakeaan maljaan. Halkaise suurimmat marjat. Ripottele päälle sokeri. Kaada joukkoon likööri, hyvin pestyn appelsiinin kuoriraaste ja mehu.

Anna marikoitua jääkaapissa peitettynä pari tuntia.

Vaahdota kerma ja mausta se tilkalla likööriä.

Tarjoa mansikat kermavaahdon kanssa, tai laita korkeaan maljaan mansikoita ja kermavaahtoa kerroksittain.

Lisänä voi tarjota kermavaahdon sijasta pehmeää vaniljajäätelöä.



 Aura-perunat grillissä (5 henk.)

  • n. 800 g uusia, keitettyjä perunoita
  • 2-3 uutta sipulia
  • 1 tl rouhittua mustapippuria
  • 1 pussi (150 g) Aura-murua
  • 2 dl ruokakermaa
  • persiljaa
  • alumiinifoliota
Viipaloi keitetyt perunat ja hienonna sipulit sekä osa varsista.

Leikkaa alumiinifoliosta viisi reilua palaa. Voit asettaa foliopalojen päälle vahvikkeeksi leivinpaperipalat, tai tehdä foliopalat kaksinkertaisina.

Jaa foliopalojen päälle perunat ja sipulisilppu, mausta mustapippurilla.

Halutessasi voit lisätä pienen nokareen voita jokaiseen nyyttiin.

Nosta folion reunoja ylös. Kaada nyytteihin ruokakermaa, sekä tasaa Aura-murut perunoiden päälle.

Kuumenna grillissä noin 15-20 minuuttia.

Avaa nyytit tarjoilua varten, ja ripottele päälle persiljaa.


 Juustoiset herkkusienet (16 kpl)

  • 16 herkkusientä
  • 3 rkl hienonnettua ruohosipulia
  • 2 valkosipulin kynttä
  • ½ punasipulia
  • 100g valkosipulituorejuustoa
  • 100g ruohosipulituorejuustoa
  • 1 tl kuivattua rakuunaa

Puhdista sienet. Leikkaa lakki irti, ja koverra sisus ulos lusikan avulla. Hienonna sienien sisus ja ruohosipuli. Kuori ja hienonna valkosipuli ja punasipuli.

Sekoita puolet sienihakkeluksesta ja loput ainekset keskenään. Täytä herkkusienet täytteellä, ja grillaa noin 3-5 minuuttia, kunnes sienet hieman painuvat kasaan. Tarjoa suoraan grillistä.



Salaatti uusista perunoista (4 henk.)

  • 1 kg uusia perunoita
  • 140 g pekonikuutioita
  • 100 g kevätsipulia varsineen
Kastike
  • 200 g kermaviiliä
  • 1 pss tzatziki-dippikastikejauhetta
Puhdista perunat ja keitä ne lähes kypsiksi. Ruskista pekonikuutiot kuumalla pannulla rapeaksi. Hienonna kevätsipuli. Kuutioi jäähtyneet perunat. Sekoita joukkoon pekoni ja kevätsipuli.

Sekoita kermaviili ja dippijauhe keskenään. Lisää salaattiin ja anna vetäytyä jääkaapissa.

                                                                                                                                                                                  

Uunikasvikset (4-6 henk.)

  • 300 g perunoita
  • 2 porkkanaa
  • 2 sipulia
  • 1 kesäkurpitsa
  • 2 paprikaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 tl suolaa
  •  ½ tl mustapippuria
  • 1 rkl balsamicoa
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 rkl tuoretta rosmariinia
Pese perunat huolellisesti. Kuori juurekset ja sipulit. Leikkaa kasvikset reiluiksi lohkoiksi ja pane ne isoon kulhoon.

Sekoita joukkoon öljy ja mausteet ja sekoita niin, että kasvikset maustuvat kauttaaltaan.

Levitä kasvikset leivinpaperilla peitetylle pellille. Kypsennä 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Kääntele kerran kypsymisen aikana.

Sopii tarjoiltavaksi grilliruoan lisäkkeenä.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Muutama servettityö taas vaihteeksi


Tällaista olen saanut viime aikoina tehtyä. Aika hiljaista on siis ollut kaikilla rintamilla, kuten näistä blogin päivityksistäkin voi päätellä. Uusi työ on sitonut kaikki voimavarat viime aikoina, mutta siitä ehkä enemmän toisessa yhteydessä.



 

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Delfiinituhkis


Tällainen tuhkis syntyi kuluneella viikolla vaatimattomaksi syntymäpäivälahjaksi ystävälle, josta pidän kovin paljon. Tästä tulee mieleen kesä!

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Muutama tilkkutyyny


Kerrankin tein itselleni jotain. Sohva kaipasi nättejä tyynyjä koristuksekseen, ja muutaman olenkin jo saanut aikaan. Kaksi on vielä tekeillä. Tällaiset tilkkutyöt ovat ihania tehdä! Kun itse tekee, saa juuri sellaista kun haluaa. Sängynpeitto on niin haastava työ että siinä voi mennä hermot, mutta tällaiset pienemmät työt ovat uskomattoman rentouttavia, ja tulos on yleensä tosi viehättävä. Tällä kertaa olin niin ahkera että täytin nämä erillisillä sisätyynyillä ja ompelin tietysti myös vetoketjut, että tyynynpäälliset saa tarvittaessa helposti pestyä.