Tuhkis eli stögis

Tänään koristelin decoupagemenetelmällä esineen, jonka käyttäjät ovat nykyään epäsuosittuja, lähes lainsuojattomia. Silti tämä esine on tarpeellinen, koska se pitää kadut ja pihat omalta osaltaan siistimmän näköisenä keräten puoleensa epäsuosittuja tupakan tumppeja eli savukkeen natsoja. Voitko sinä tarjota tälle kapineelle hyvän kodin? Oletko ehkä tupakoija, tai haluatko tarjota vainotuille ystävillesi paikan, johon he laillisesti voivat syöpäkääryleensä tumpata? Voitko tarjota tälle tuhkakupille paikan esimerkiksi terassilta tai parvekkeelta - paikasta, jossa se ei altistu suoralle sateelle (tässä on nimittäin tarkoitus samalla testata käyttämäni servettilakan vedenkestävyyttä)? Se, joka kommenteissa ensimmäisenä huutaa hep, saa tämän omakseen.



Edit. Tässä vielä toinen:

Kortteja

Näperrystehdas on taas tuottanut muutamia kortteja. Jos tunnette vastustamatonta halua omistaa jonkun näistä korteista, ottakaa yhteyttä niin neuvotellaan asiasta. Ystäville & sukulaisille sopuhintaan, tietysti!







Tuo neliönmuotoinen korttipohja on nykyään ehdoton suosikkini. Tuntuu, että perinteiseen suorakaidekorttipohjaan ei mahdu kuvan lisäksi paljon mitään muita koristeita. Toki niitäkin teen, koska joskus yksinkertaisuus puolustaa paikkaansa. Lisäksi neliönmuotoinen korttipohja + kuori on jonkin verran tavanomaista tyyriimpi setti. Alimmassa kuvassa olen kokeillut ensimmäistä kertaa myös cabinet-kokoista korttipohjaa. Tuntuu, että se on tarkoitettu ainoastaan todella "arvokkaille" korteille, kuten esimerkiksi juuri hääkorteille.

Olen huomannut, että tässä korttiaskartelussa suurena vaarana on urautuminen. Minusta tuntuu, että kaikki korttini muistuttavat jollain tavalla toisiaan, vaikka kuvat ja muutkin materiaalit vaihtelevat. Helposti tulee suosittua omia lempivärejään, ja kaikkeen tekemiseen muodostuu oma tapa, josta on vaikea pyristellä irti. Onneksi välillä tulee kuitenkin uusia materiaaleja ja uusia tekniikoita, jolloin tekemisen jälki hieman uudistuu. Lisäksi yritän välillä ihan tarkoituksella katsella muiden töitä esimerkiksi netistä ja jopa jäljitellä niitä, jotta saisin hieman uusia tuulia omiin näperryksiinikin.

Muutamia kortteja

Erilaisia korttejakin syntyy edelleen tasaiseen tahtiin, vaikka en ole niitä jaksanut enää tänne kuvatakaan. Tässä kuitenkin nyt taas vaihteeksi muutamia 3D-kortteja, joita olen tehnyt.







Olen myynyt näitä tekemiäni kortteja jonkin verran, ja olen ollut yllättynyt siitä miten innostuneen vastaanoton ne ovat saaneet. Kiva saada näihin käytettyä rahaa hieman takaisinkin päin, eivätkä omat korttivarastot kasva kohtuuttomiksi. Joten jos bongasit jotain kiinnostavaa, niin ota yhteyttä! =)

Servettitekniikalla puuaihioille II

Taas esittelen teille muutamia decoupagetöitäni. Varmaankin näissäkin on taas joitain pieniä kauneusvirheitä, mutta mielestäni epätäydellisyys erottaa käsintehdyn massatuotannosta. Toki siistiin työn jälkeen pitää aina pyrkiä, mutta käsityössä täydellisyys on ainakin harrastelijatasolla jossain määrin epärealismia.

Timjamifocaccia

En ole oikeastaan koskaan leiponut leipää. Sämpylöitä kylläkin, mutta niistä tulee aina säälittäviä lituskoja - mieheni taitaa sämpylänleivonnan paljon minua paremmin. Tosin säälittävät lituskatkin saattavat olla kovin makoisia; tästä ovat todisteena isäni valmistamat porkkanasämpylät, jotka ulkonäöltään ovat hieman erikoisia mutta maistuvat taivaallisen hyvälle. No, nyt kuitenkin kokeilin focaccian tekoa, ja se onnistui jopa minun jauhopeukalollani vallan mainiosti. Siksipä jaan reseptin tässä teidän kanssanne. Resepti on Makujen Juhlaa -vihkosesta, jonka ilmeisesti Hobby Hall ystävällisesti postitti kotiini viime viikolla. Tämän focaccian valmistuksessa hyödynsin lähes tuliterää Kenwood-monitoimikonettamme, jonka olemme hankkineet hiljattain ruuanlaittoa ja erityisesti leivontaa helpottamaan. Inhoamme näet mieheni kanssa molemmat yli kaiken taikinan alustamista.

Leivonnan saralla suurin haaveeni on oppia valmistamaan karjalanpiirakoita. Siis niitä sellaisia, joita mummot aina leipovat, ja jotka vievät kielen mennessään. Olen muuten huomannut, että karjalanpiirakoita pitää jostain syystä herätä aina leipomaan aikaisin aamuyöllä. Näin teki ymmärtääkseni oma mummoni, ja samoin toimii myös mieheni mummo, joka leipoi maistuvat piirakat myös ylioppilasjuhliini. Mistähän johtuu, että piirakat leivotaan aina kukon laulun aikaan? Pitäisi hankkiutua jonkin mummon (tai muorin, kuten täällä Hämeessä sanotaan) oppiin, ennen kuin on liian myöhäistä ja tämä taito siirtyy tavoittamattomiin.



Timjamifocaccia (~ 10 annosta)

• 3 dl vettä


• 1/2 palaa (25 g) hiivaa


• 1/2 tl suolaa


• 2 tl sokeria


• 1/2 dl oliiviöljyä


• ~ 7 dl vehnä- tai sämpyläjauhoja

Pinnalle:

• 2 rkl oliiviöljyä


• 1 tl merisuolakiteitä


• 1/2 dl timjaminlehtiä

1. Mittaa noin 40-asteinen vesi, hiiva, suola, sokeri ja oliiviöljy kulhoon.


2. Lisää puolet jauhoista, vatkaa voimakkaasti ja anna taikinan käydä pari tuntia huoneenlämmössä


3. Lisää loput jauhot ja alusta löysä taikina


4. Kaada taikina uunipellille reilusti jauhotetun leivinpaperin päälle.


5. Peitä voipaperilla ja liinalla ja kohota noin 15 minuuttia. Taputa taikina ohueksi, melkein pellinkokoiseksi levyksi.


6. Valuta oliiviöljyraidat päälle ja ripottele merisuolakiteitä ja timjaminlehtiä pinnalle.


7. Paista 200-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia.