3D -kortteja

Tässäpä tämän viikonlopun tuotoksia:





Laitoin juuri verotoimistoon kyselyn, miten verokarhu suhtautuisi näiden tekeleideni kaupitteluun. Näitä kun alkaa olla joka paikka pullollaan. Eikä juuri kannusta tekemään lisää, kun tietää, ettei kaikille edellisillekään löydy koskaan käyttöä. Lainkuuliaisena ihmisenä en halua näitä kellekään kaupata, ennen kuin tiedän, että se varmasti on sallittua. Verot toki maksan enemmän kuin mielelläni, mutta yrityksen perustaminen ei juuri houkuta - epäilen, että kirjanpito ei ole mun alaa. En todellakaan tiedä, menisivätkö nämä kaupaksi (no, äiti on jo vakioasiakas... mihinkä tässä joutuisi ilman sitä muoria!), enkä edes haaveile saavani näistä minkäänlaista voittoa. Myynti tuskin kattaisi edes kuluja, mutta olisihan se kiva yrittää.

Ensimmäiset Magnoliat

Tilasinpa minäkin noita suosittuja Magnolia-leimasimia. Joku on joskus maininnut, että Sinellissä niitä myytäisiin, mutta enpä ole koskaan nähnyt. Siis vingautin Visaa, ja tilasin ne ulkomaisesta nettikaupasta.

Ensimmäisten kokemusten perusteella niillä leimaaminen on yllättävän helppoa. Joskus vie aikansa saada aikaan tasainen kuvio jostain leimasimesta, mutta näillä onnistuin lähes heti. Ehkä se onkin näiden suuren suosion salaisuus - netti on tulvillaan toinen toistaan mahtavampia taideteoksia näiden avulla toteutettuna. Laitan näkyville valmiita kortteja, kunhan niitä alkaa valmistua.

Jauhelihatäytteiset krepit

Kokeilinpahan tällaista ruokaa tuossa jokin aika ennen joulua. Joulun jälkeenhän tänne voi vaikka jemmata ne viimeiset kinkunjämät... Tämä ohje on neljälle. Luulisin, että lapsillekin maistuu.

Jauhelihatäytteiset krepit

Valmista ensin kreppitaikina turpoamaan.

• 2,5 dl kivennäisvettä


• 2,5 dl maitoa


• 2,5 - 3 dl vehnäjauhoja


• 2 - 3 kpl kananmunia


• 50 g sulatettua voita tai margariinia


• 0,5 tl suolaa

Turvota taikinaa noin puoli tuntia. Paista halkaisijaltaan noin 20 - 25 cm:n pannussa ohuita lettuja ja vain toiselta puolen - anna taikinan hyytyä päällipuolelta. Laita leivinpaperi paistettujen kreppien väliin ja paista koko taikina.

Täyte:

• 500 g ruskistettua jauhelihaa


• 50 g sipulia hienonnettuna, ruskistettuna


• 1 kpl valkosipulinkynsi hienonnettuna


• 1 kpl herkkukurkku kuutioina


• 1 prk (=120 g) smetanaa


• rouhittua mustapippuria


• suolaa tai aromisuolaa


• n. 1 -  2 dl juustoraastetta kuorrutukseen

Sekoita täytteen ainekset ja mausta suolalla ja pippurilla. Jaa käyte krepeille ja rullaa kiinni. Asettele krepit esimerkiksi uunivuokaan, ja ripottele päälle juustoraastetta. Kuumenna uunissa niin kauan, että juusto sulaa. Tarjoa raikkaan salaatin kera.

Hankintoja

Pistin tuhlaten. Omatunto kyllä kovasti yritti kolkutella, mutta katsoin ansainneeni tämän. Niin moni asia on järjestynyt suotuisasti viime aikoina, ja siitä päätin palkita itseni. Nämä on Sinellin verkkokaupasta.



Vihdoinkin siis ostin nuo pitkään himoitsemani Fiskarsin reunalävistäjät - niillä saa tehtyä koristeellisia reunoja kortteihin. Lisäksi hankin useita erilaisia leimasimia, monenlaisia ääriviivatarroja (erilaisia tekstejä onnittelukortteihin lähinnä), lisää servettilakkaa, vähän kulta- ja hopeahilettä sekä runsain mitoin erivärisiä kartonkeja, papereita, korttipohjia ja kirjekuoria. Lasku oli tietenkin tähtitieteellinen, mutta yritän unohtaa sen. Joulun pyhinä voisi olla aikaa käynnistellä korttitehdasta jälleen hetken hiljaiselon jälkeen. Kunpa vielä löytäisin jonkin pysyvän sijan pajalleni täältä huushollistamme, ettei sitä tarvitsisi aina raivata pois askaroinnin jälkeen.

Joululahjoja

Tässäpä ainokainen joululahja, jonka voin täällä etukäteen paljastaa. Miehen mummut eivät kai nettisurffaile... =)



Muorit saivat tänä vuonna joulukukkasen sijaan tällaiset servettitekniikalla koristellut lasipurkit, jotka oli täytetty kuivatuilla syksyn suppilovahveroilla. Käärössä on samettisen sienikeiton ohje, jonka voin liittää tähän teidänkin iloksenne. Syntyyhän suppiksista tosin paljon muutakin maukasta kuin keittoja.

SIENI-JUUSTOKEITTO

(noin 5 annosta)

▪ reilu kourallinen tai pari kuivattuja suppilovahveroita

▪ 1 sipuli

▪ 1 rkl voita

▪ 4 rkl vehnäjauhoja

▪ 1 litra vettä

▪ 1 kasvisliemikuutio

▪ ½ tl rosmariinia

▪ ½ tl suolaa

▪ 200g sulatejuustoa

▪ hienonnettua persiljaa

Liota kuivattuja sieniä vedessä kattilassa niin kauan että ne pehmenevät. Kaada sitten vesi pois.

Hienonna sipuli, ja hauduta sipulisilppua sienten kanssa kattilassa, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Ripottele päälle vehnäjauhot ja sekoita. Lisää vesi, liemikuutio ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen muutama minuutti, ja soseuta keitto sen jälkeen hienoksi sauvasekoittimella. Lisää tuorejuusto keittoon nokareina. Lisää myös persilja. Kuumenna keittoa kunnes juusto sulaa, mutta älä enää keitä.

Tarjoillaan tuoreen leivän kera.

Kynttilöiden koristelua

Koristelin muutamat ihan tavalliset, valkoiset pöytäkynttilät decoupage-menetelmällä. Toiseen valitsin tuollaisen sievän kukkaservetin, toiseen taas raikkaan yrttiaiheen. Aina noihin jää noita pieniä ryppyjä, mutta minua ne eivät häiritse pätkääkään. Ne mielestäni jotenkin kuuluvat tällaisiin töihin ja antavat pinnalle jonkinlaista elävyyttä. Saumakohdatkin sattuivat hyvin niin, ettei kuvio katkea pahasti kesken eikä kiinnitä niin paljon huomiota.

Viikonlopulta

Sainpas miehenkin innostettua 3D-korttien maailmaan! Tekaisi tällainen hienon, mutta ei nyt niin kovin jouluisen kortin Harrikalla ajelevalle kaverilleen. Teki monta kertaa tarkempaa työtä ja siistimpää jälkeä kuin minä... =)

Kultainen kranssi

Tällaisen kullansävyisen kranssin väsäsin aikani kuluksi. Koivunoksat tähän keräsin jo aiemmin syksyllä sienivaellusten yhteydessä, ja olen tässä pohdiskellut pidemmän aikaa sopivia koristeita kranssiini. Päädyin kullanväriseen, kapeaan nauhaan, sekä käpyihin, jotka huiskin kultaspraylla. Näissähän on kai kovin helppo sortua ylikoristelemiseen, jolloin kranssin itsessään kaunis materiaali jää taka-alalle. No, parannettavaa toki vielä jäi, mutta luulen että tämä kuitenkin ansaitsee paikkansa meidän kotiovessamme - se on ensimmäinen kranssi, jonka olen itse tehnyt alusta loppuun saakka.

Raejuusto-kasvispihvit

Meillä syötiin tänään raejuusto-kasvispihvejä. Olen tämän reseptin joskus saanut siskoltani (kummalta - en muista), ja melko monta kertaa näitä pihvejä on meillä valmistettukin. Taikina on suoraviivainen ja konstailematon, mutta toki näiden lättyjen valmistuksessa oma aikansa menee. Jopa mieheni, jonka mielestä makkara on paras kasvis suomalaiselle miehelle, pitää näistä. Tämä onkin sitten niitä ainoita kasvisruokia, joita meillä syödään - se on tietysti harmillista. Meillä nämä syödään puolukkasurvoksen kera, mutta ehkä jonkinlainen kastikekin näiden kanssa sopisi. Elän sellaisessa kuvitelmassa, että nämä olisivat jopa kohtuullisen kevyttä syötävää.

Raejuusto-kasvispihvit (14-16 kpl)

• 2 munaa


• 1 dl maitoa


• 2 dl porkkanaraastetta


• 1 dl hienonnettua purjoa


• 200 g raejuustoa


• 1-2 valkosipulin kynttä


• ~ 2 dl vehnäjauhoja


• 1/2 dl hienonnettua persiljaa


• 1/2 tl suolaa


• ripaus valkopippuria


• paistamiseen rasvaa

Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää kaikki muut ainekset ja sekoita hyvin.

Anna taikinan turvota ennen paistamista ~ 30 min.

Paista ohukaispannulla miedolla lämmöllä ohuehkoja pihvejä. Tarjoile sokeroidun puolukkasurvoksen kera.

Pienet taulut 3D-tekniikalla

Tällaiset kukkataulut sain eilen aikaan. Näistä tuli mielestäni ihan valloittavat! Kehykset on Tiimarin valmiit kehykset, ja sisälle kokosin kukkakuvat 3D-arkeista. Nuo kehykset eivät tosin olleet ihan ilmaisia, koska tällaisiin tarvitaan tuollainen "syvä" kehys, jossa lasin ja taustan väliin jää noin 1 cm tilaa. Tuo kalla on jostain syystä suosikkini näissä 3D-motiiveissa, liekö siksi että se on yleensä yksinkertainen ja helppo leikata. Mulle tulee kyllä siitä mieleen lähinnä hautajaiset, mutta väliäkö tuolla! Tällaisia tauluja voisin tehdä joskus uudestaankin.

Joulukortteja

Äiti saa lähettää tällaiset kortit tänä jouluna. Jos näette sitä muoria hiihtelemässä siellä Espoon Matinkylässä, voitte varmaan säilyttää salaisuuden vielä vähän aikaa. Luotan siihen, ettei mutsi harrasta nettisurffailua... =)

Näistä tuli ihan kivat. Yksinkertaiset ja helppotekoiset, mutta mielestäni ihan tyylikkäät. Tein näitä sekä kullan- että hopeanvärisinä, jotta on hieman vaihtelua.

Hurahtaneiden kokoontumisajot

Eilen kävimme askartelumessuilla (Kädentaidot 2007) Tampereella. Entiseen Pirkkahalliin oli kokoontunut satoja näytteilleasettajia, jotka edustivat lähes kaikkia kuviteltavissa olevia kädentaitojen aloja. Jälleen hämmästyin sitä, miten luovia jotkut ihmiset ovat. Jotkut osaavat luoda kauniita taide- ja käyttöesineitä lähes minkälaisesta materiaalista tahansa. Saimme ihastella monenlaisia lasi-, paperi-, savi-, kangas-, nahka-, kivi-, keramiikka-, puu- ja korutöitä. Tietysti paikalla oli runsain joukoin myös tilkkuilijoita, pitsinnyplääjiä ja neulojia sekä virkkaajia. Monet vaatturit ja turkkurit olivat myös saapuneet messuille. Myös erilaiset huovutustyöt näyttivät olevan kovassa huudossa. Joku paja oli rakentanut tuotteensa strutsin sulkien ympärille! Vuodenajan mukaisesti messuilla oli myös monenlaista joulukoristeen kauppaajaa, erityisesti monenlaiset lumoavan värikkäät kynttilät näyttivät kiinnostavan ihmisiä. Kierrätys oli päivän sana myös näillä messuilla - hauskin näkemämme kierrätysidea olivat seinäkellot, joissa kellotaulujen virkaa toimittivat käytöstä poistetut piirilevyt!

Vaikka kotimainen käsityö ymmärrettävästi on normaalisti kallista, messuilla hintataso oli mielestämme varsin kohdallaan. Muutamia hankintoja tuli siis pukin konttiin tehtyä. Muutama juttu jäi myös kaivelemaan - erään keramiikkapajan pöydässä oli myynnissä varsin kauniita, somin värein koristeltuja kauhanlepuuttajia keittiöön. Sellaisen olisin halunnut itselleni, mutta jostain syystä omatunto soimaa ankarasti jokaisesta itselle tehdystä ostoksesta. Muille ostetut lahjat sen sijaan saavat maksaa lähes miten paljon tahansa. Eikö ole hassua millaisia esteitä sitä itse itselleen rakentaa?

Myynnissä olevat tuotteet olivat myös järjestään korkealaatuisia ja kauniisti toteutettuja, eikä mitään käsityön nimellä kulkevaa sontaa ollut kaupan. Miehenikin, joka itsekin puu- ja metallitöiden harrastajana löytää lähes jokaisesta käsin tehdystä esineestä huomautettavaa, oli tällä kertaa tyytyväinen näkemäänsä. Mietittiinkin kotimatkalla, mitenköhän käsityöläisyys lyö leiville nykypäivän Suomessa. Mikään miljoonabisnes se ei voi olla. Toisaalta, jos saa käyttää luovuuttaan ja käsiään, tehdä rakastamaansa työtä ja elättää sillä itsensä edes jotenkin, se voi hyvinkin riittää. 

Pimenevät illat saavat näpertelyinnostuksen syttymään ilman tällaisia agitointitapahtumiakin. Tälläkin hetkellä keittiön pöydällä keskeneräisten projektien kasassa on ainakin jouluinen koivukranssi, joulukortit sekä meille että äidille sekä muutama decoupage-menetelmällä koristeltava puulaatikko. Lisäksi suunnitteilla on ainakin toinen koivukranssi, sekä jotain pientä pukin konttiin. Laittelen kuvia, kunhan valmistuvat.

Tällaista tällä kertaa

Tällä kertaa synnytin tällaisia CD-kortteja. Pitihän tätäkin tekniikkaa kokeilla, mutta luulen että tämä ei kuitenkaan ole "se mun juttu". Nämä tuotokset ovat jollain tavalla vanhanaikaisen näköisiä, "mummomaisia". En tiedä miten niihin voisi saada hieman modernia ilmettä - tai ehkä se on tuo kukka-aihe, joka ne "vanhentaa".  No, voihan noitakin joskus jollekin antaa... siis mummoille tai mummojenmielisille!





Kiitos muuten kaikista ihanista ja kannustavista kommenteista, joita olen teiltä saanut koskien näitä tuotoksiani, ja muutakin. En ole vielä keksinyt miten täällä voi vastailla kommentteihin (jos mitenkään, paitsi luomalla uuden kommentin), mutta se ei todellakaan tarkoita ettenkö olisi huolella lukenut joka ikistä. Täällä "susirajalla" on kiva pitää teihin ystäviin yhteyttä edes näin!

Taas tekeleitä

Olen innostunut kovasti näistä 3D-korteista. Aluksi niiden teko tuntui tosi työläältä (kuvien leikkaus on aikaa vievää puuhaa), mutta siitä se hurahdus kuitenkin lähti... Tässä muutamia uusia tekeleitä näytille. Vielä kun keksisin, mihin näitä tungen...

Onnistumisen kokemuksia

Tässäpä ne nyt on, elämäni ensimmäiset 3D-kortit! Niistähän tuli ihan kivoja, olen varsin tyytyväinen.



Näpertelylle on jäänyt nyt hieman vähemmän aikaa, kun vanhainkodille on iskenyt taas kuukauden hiljaiselon jälkeen työvoimapula, ja allekirjoittanutkin on taas valjastettu palvelukseen. Hyvin mukavaa on ollut taas olla hoitamassa tuttuja mummoja ja pappoja. Päivät ovat olleet kyllä varsin kiireisiä, mutta olen saanut olla samassa vuorossa lempityökaverini, 60-vuotiaan Marjatta-perushoitajan kanssa. Meillä synkkaa niin mukavasti, että raskaskaan päivä ei ole illan tullen painostamassa mielessä, vaan seuraavaa työvuoroa voi odottaa rauhallisin mielin. En kyllä ymmärrä, miten kuusikymppinen jaksaa tehdä tuollaista työtä tuollaisella tahdilla. Marjatta vitsaileekin aina, ettei kukaan ulkopuolinen erota häntä vanhainkodin asukkaista. Minä ainakin tarvitsen aamuvuoron jälkeen kunnon tirsat olohuoneen sohvalla - surullista, että niin mukavasta työstä on tehty niin raskasta.

Seuraan mielenkiinnolla miten sairaanhoitajien palkankorotusten kanssa käy. Vanhainkodin lähi- ja perushoitajista osa tuntuu olevan sitä mieltä, että sairaanhoitajien palkkavaade on kohtuuton. Odottavat varmaan kauhulla TEHY:n lakkoa, kun ennestään pienestä porukasta on taas osa poissa. Jos vain osa työpaikan porukasta on lakossa, aiheutuu siitä usein ristiriitaisuuksia työyhteisöön. Saapas nähdä, kuinka tässä käy. Voi olla, että jälkipyykkiä pestään työpaikkatasolla vielä pitkään. Monet työpaikkani lähihoitajista ovat sitä mieltä, että palkankorotusten sijaan he toivottaisivat tervetulleeksi mieluummin lisää työvoimaa ja tekeviä käsipareja. Ammattitaitoiset hoitajat kärsivät siitä, että heillä on aikaa tehdä vain kaikkein välttämättömin. Mihinkään ylimääräiseen ei jää aikaa.

Herkutellaan välillä!

Sieniä alkaa olla syksyisten metsäretkien jäljiltä pakastimessa ihan reippaasti, joten laitoin leipoen sienipiirakan. Laitan reseptin tähän muidenkin sienestäjien (ja muuten vaan herkkusuiden) iloksi! Tuossa reseptissä mainittujen sienien tilalla käytin sekalaisia metsäsieniä, kuten haperoita, rouskuja, tatteja ja orakkaita. Onnistui varsin mukavasti tämä leipomus, vaikken nyt varsinaisesti mikään jauhopeukalo olekaan. Resepti on muuten Aura Liimataisen kirjasta "Parasta kotiruokaa", joten kaikki kunnia tästä reseptistä sinne suuntaan. Laihduttajat voivat huoletta hypätä tämän yli...

Sieni-katkarapupiiras

Pohja:

• 100 g margariinia
• 1 dl juustoraastetta
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1/2 tl leivinjauhetta
• 1/2 dl kylmää vettä

Täyte:

• 1 litra (150 g) herkkusieniä tai kanttarelleja
• 1 pieni sipuli
• 2 rkl öljyä
• 1/2 tl sitruunapippuria
• 150 g katkarapuja
• 2 dl juustoraastetta

Munamaito:

• 3 kananmunaa
• 1 dl maitoa
• 2 dl ranskankermaa tai tavallista kermaa
• 1/2 tl suolaa
• 1/2 tl basilikaa

1. Sekoita tai nypi rasva ja kuivat aineet. Lisää vesi ja sekoita taikina puuhaarukalla tasaiseksi. Jätä se vähäksi aikaa kylmään lepäämään.

2. Hienonna sienet ja kuorittu sipuli. Ruskista ne kevyesti kuumassa rasvassa paistinpannussa ja mausta sitruunapippurilla. Valuta katkaravut kuiviksi.

3. Painele taikiva voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille ja paista 225 asteessa uunin keskitasolla 15 minuuttia.

4. Vatkaa munamaidon ainekset.

5. Ripottele sienet, katkaravut ja juustoraaste puolikypsälle pohjalle ja kaada munamaito päälle. Kypsennä piirasta vielä 20 minuuttia.

Näpertelyä

Pitkään jäissä ollut askartelu- ja käsityöharrastus on saanut uutta puhtia nyt, kun vapaa-aikaa on runsaammin. Olen inventoinut vanhat askartelutarvikkeeni, ja löytänyt sieltä paljon käyttökelpoista kamaa - myös uusia hankintoja olen tehnyt jonkin verran. Netti on kirottu paikka tämänkin homman suhteen. Verkossa on tarjolla tuhansia ja taas tuhansia uusia ideoita ja erilaisia tekniikoita, joita kaikkia olisi kiva kokeilla. Lisäksi löytyy verkkokauppoja, joissa on tarjolla laaja valikoima askartelutarvikkeita ja -materiaaleja, ihan vaan muutaman hiirenklikkauksen päässä. Kuinka helppoa - ja rahaa palaa!

Yksi uusista innostuksistani on decoupage-koristelu. Siinä erityyppisiä esineitä koristellaan lautasliinoista leikatuin kuvioin. Pajastani putkahti pihalle tuollaiset kukkaruukut, jotka olen koristellut kukkakuvin. Hauskaa puuhaa!



Myös korttiaskartelusta olen innostunut taas pitkän tauon jälkeen uudestaan. Tällä hetkellä suurin ongelma onkin se, mihin työnnän kaikki valmiit kortit, joita syntyy tasaiseen tahtiin. Onneksi joulu pelastaa, sillä voin tyydyttää himoani joulukorttien näpräilyn parissa. Myös äiti teki palveluksen tilaamalla muutaman kiitoskortin 60-vuotisjuhliensa jälkeen. Korttiaskartelun saralla seuraava aluevaltaukseni tulee olemaan 3D-kortit. Siinä kortille kootaan kuva useasta osasta kohottamalla osia tarratyynyjen avulla, jolloin kuvasta tulee ikään kuin kolmiulotteisen oloinen. Hankala selittää, mutta kunhan saan jotain valmista, niin laitan kuvan näytille. Siis sillä varauksella, että onnistuvat niin, että niitä kehtaa julkisesti esitellä. Muuten työnnän mokomat saunan pesään.