Hyvää Ystävänpäivää!

Tämän vuoden ystävänpäiväkortit näyttävät tältä. Napit eivät ole varsinaisesti kierrätysnappeja, vaan ostin näitä kirjakaupasta joskus suurehkon pussin. Säilytin niitä kaappien kätköissä monta vuotta, ennen kuin ne löysivät nyt paikkansa näistä korteista.

Nallekortit palapelin paloista

Tällaisen helppotekoiset mutta värikkäät ja iloiset kortit syntyivät nettikirppikseltä hankituista "palapelin" paloista. Paperiaskartelu on jäänyt viime vuosina aika vähälle ja paperivarastot alkavat ehtyä - näihinkin  kortteihin on käytetty pelkästään kotoa löytyneitä varastoja.

Kun muutkin, niin minäkin - betonityökokeiluja

Tottakai minunkin piti sitä koittaa. Betonitöitä siis. Ei muuta kun rautakauppaan, ja sieltä mukaan hienoa betonijauhetta vaatimaton 25 kg säkki. Sitten vaan armotonta vaivausta ja vatkausta: ämpäriin betonijauhetta ja vettä perään niin, että muodostuu sopivan sakea soosi. Luulen, että sakeudellakaan ei loppujen lopuksi niin suurta väliä ole, kunhan ei ole ihan "kuivaa", eikä ihan juoksevaakaan. Käsineiden ja hengityssuojaimen käyttöä suositellaan, mutta ei sitä kiireessä ja luomisen tuskassa kaikkea muista - hengissä ollaan edelleen.

Mukava kokeilu oli tämäkin! Betonitöiden mahdollisuudet ovat monet, ja tekisi mieli koittaa uudelleenkin. Netti pursuaa ihania ideoita - pitsiliinalla kuvioitua "lautasta" haluaisin erityisesti kokeilla. Tällä kertaa sain aikaiseksi kuitenkin tällaisen saappaan.

 

Sievä siitä tuli! Pieni puute on se, että kun korko puuttuu, koko saapas seisoo varsin vinossa. Seuraavaksi täytyy siis valaa korko... ja ehkä pari tälle saappaalle. 

Pieni tärkkäyskokeilu - pitsiliinan tärkkäys sokerivedellä

Minun on pitänyt kokeilla sokerivedellä tärkkäystä jo pitkään. Kokeilu on aina vain jäänyt, mutta nyt käteen sattui sopiva pitsiliina, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen!

Yksinkertaisempaa ei voisi olla. Sekoitin kaksi desilitraa hienoa sokeria kahteen desiin vettä. Sekoittelin ja odotin, että sokeri on kokonaisuudessaan liuennut veteen. Sitten upotin pienen pitsiliinani sokeriveteen. Kääntelin sitä seoksessa niin, että se kastui kokonaisuudessaan kunnolla, suorastaan vettyi sokerivesiseoksessa. Sen jälkeen nostin liinan muovin päälle tasaiselle alustalle. Asettelin sen tasaiseksi, ja jätin kuivumaan.

Kuivumisessa meni jonkin aikaa. Ensin yritin kuivattaa liinaa ulkona, mutta ehkä sateisista säistä johtuen se ei vaikuttanut kuivavan ollenkaan. Toin siis liinan alustoineen sisälle. Sisätiloissa kuivumiseen meni silti 2-3 vuorokautta. Kun liina oli kuiva, se oli aivan tönkkö eikä ollenkaan tahmea. Kannattaa siis malttaa antaa liinan kuivua kunnolla.

Paikkansa tärkätty pitsiliina löysi puutarhavajan ikkunasta.

Erilainen kesä

Kulunut kesä on askartelurintamalla ollut hiljainen. Toisenlaista näpertelyä ja puuhailua on kyllä piisannut, kun hankimme keväällä ihan ikioman talon! Nyt on lääniä, tilaa missä askarrella. Mies on onnensa kukkuloilla, kun on lämmin autotalli missä väkästellä kaikennäköistä. Onpa tuo sinne monenlaisia työkaluja ja -koneitakin hankkinut. Talon yläkerrassa on iso vaatehuone, johon voi järjestellä askartelutarvikkeet. Ja mikä parasta:  askarteluhuone! Kokonainen iso huone vain ja ainoastaan näpertelyä varten! Siellä on kaksi tilavaa pöytää, joiden ääressä mahtuu toteuttamaan jos jonkinlaisia projekteja. Parasta on, että tarvittaessa huoneen oven voi vain sulkea, eikä kaikkia tarvikkeita tarvitse aina korjata pois. Puitteet ovat siis kunnossa, enää puuttuu... hieman aikaa.

Askarteluhuoneen kaaosta

Tilaa askartelutarvikkeille

Askarteluavustaja Tarmo

Kesä on mennyt remontoidessa ja puutarhatöihin tutustuessa. Puutarhan hoito on minulle aivan uutta, mutta olen jo huomannut miten mukavaa ja rentouttavaa puuhaa se on! Kaikenlaista kaunista puutarhaan on luotu, vaikkei nyt ihan itse tehden, niin omin käsin kuitenkin, istuttaen ja sommitellen.

Hortensia ja muratti talon edelliseltä omistajalta perityssä, uuden värin saaneessa ruukussa

Kynttilän valoa pimeneviin iltoihin

Lintu-kynttilälyhty ja köynnöskuusama

Syklaamit ja muratti

Syksyn sävyjä Fb-kirppikseltä bongatussa metalliastiassa

Omakotitalossa asuminen mahdollistaa tietenkin monenlaiset kokeilut kotona ja puutarhassa. Liekö syksyn pimenevillä illoilla osuutensa asiassa, kun näpertelyvimma tuntuu nyt nostavan päätään. Muutamia kokeiluja on suunnitteilla ja myös työn alla, niistä lisää pian!

Piikkilankakranssi

Tämä vanhasta ruosteisesta piikkilangasta ja jouluvaloista koottu kranssi on yksi niitä projekteja, joihin minulla on ollut tarvikkeet jo pitkään, mutta jonka toteutus on jostain syystä vain antanut odottaa itseään... Nyt sain sen vihdoinkin aikaiseksi, ja kylläpä odotus palkittiin!

Koko komeuden valokuvaus oli hieman haasteellista, ja sanoisin, etteivät kuvat tee oikeutta tälle työlle - luonnossa kranssi on paljon mukavamman näköinen. Kranssin halkaisija on noin 50 cm. Piikkilanka on kotoisin eräältä sääksmäkeläiseltä maatilalta, josta kävin sen viime kesänä hakemassa. Sähkölaitteiden kierrätykseen suhtaudun hieman epäilevästi, joten ruusuvalosarja on hankittu uutena Hobbyhallista.

"Lumipallolyhty" pilttipurkeista

Joulun alla netissä surffaillessa tuli vastaan tällainen kiva mutta varsin yksinkertainen pilttipurkkien uusiokäyttöidea. Keskellä talvea tarvitaan valoa, ja tämä lyhty valaisee mukavasti ikkunalaudalla. Tästä tulee mieleen perinteinen lumipalloista ulos tehty lumilyhty!

Pilttipurkeista on irrotettu etiketit kuuman veden alla. Ei haittaa vaikka purkkeihin jäisi vähän liimatahroja - ne on helppo piilottaa kunhan asettelee purkit sopivasti toisiinsa nähden. Sitten purkit on liimattu kerros kerrallaan toisiinsa kiinni pyramidin muotoon. Tähän käytin lasille soveltuvaa liimaa. Sitten koko komeus on suihkuteltu jääspraylla, ja lopuksi jääsprayn kuivuttua kunnolla on 40-osainen ledivalosarja pujoteltu takakautta paikoilleen purkkien sisään. En kiinnittänyt valosarjaa mitenkään. Se pysyy hyvin paikoillaan ilman kiinnitystäkin, ja tarvittaessa sen voi nyt ottaa muuhunkin käyttöön.

Olen nähnyt jonkun viimeistelleen kokonaisuuden kauniilla kangasnauhalla, mutta minusta on tämä varsin kaunis näinkin!

Pöytäliinan painot

Kun inspiraatio iskee, on ihan mahtavaa kun kotoa löytyy hieman kaikenlaista tarpeetonta tavaraa, josta näperrellä jotain! Tällä tavoin syntyi eräänä iltana tällaisia pöytäliinan kulmiin kiinnitettäviä painoja. Tuulisella säällä ne pitävät puutarhapöydän liinan paikallaan. Nämä on tehty kokonaisuudessaan kierrätysmateriaaleista; aikoinaan kirpputorilta haalitusta kaulakorusta, kattokruunun "kristalleista" sekä suloistakin suloisemmista pikkuruisista metallisista leivosvuoista. Nipsut nappasin omasta verhotangosta.

 

ps. Näitä tehdessäni opettelin poraamaan Dremelillä. Sekös vasta hauskaa oli! Oppia ikä kaikki - ehkä se tähän ikään mennessä on jo syytä opetellakin. Näin säästämme lisäksi miehen hermoja, kun hänen ei tarvitse osallistua ihan jokaisen visioni toteutukseen. ;)

Eläinaiheisia myyjäisjuttuja

Tällaisia koirakasseja ompelin eläinsuojeluyhdistyksen piikkiin myytäväksi joulun alla. Nämä olivatkin suosittuja, ja menivät hyvin kaupaksi.

 

Myös nämä yksinkertaiset mutta ihan kivat koirakortit menivät mukavasti kaupaksi. Muuten korttien askartelu on minulla tänä vuonna ollut vähäistä. Joulukortitkin olivat viime jouluksi askarreltuja mutta silloin lähettämättä jääneitä. Mielenkiinnon kohteet vaihtelevat - aikansa kutakin!

 

 Ensi vuonna taas lisää!

Viinapulloista on moneksi!

Monet viinapullot ovat lähemmin tarkasteltuina ulkoasultaan varsin viehättäviä. Näissä töissä tarvittiin jonkin verran sähkötyötaitoja sekä työkaluja lasin työstämiseen - nämä on siis toteutettu isännän suosiollisella avustuksella. Nämä on tehty uusista pulloista, joista etiketit on irrotettu, mutta viehättäviä juttuja syntyisi varmasti niistä vanhoista ruskeista lasipulloistakin. Sähkötarvikkeet tuohon pöytävalaisimeen maksoivat noin 10€, lisäksi kuluja tuli varjostimesta - niitä toki löytäisi kirppikseltäkin. Saippuapullon pumppumekanismi on kotoisin tyhjentyneestä shampoopullosta.

Saippuapullo

Pöytävalaisin