Postipoika on varmaan suunnilleen joulu-urakkansa jo saanut tehtyä, joten tässä kuvia muutamista joulukorteista joita tänä vuonna lähetin.
Olen huomannut, että mun mielessä pyörii nykyään yhä useammin erilaiset kierrätys- ja uudelleenkäyttöideat. Kuten huomaatte, näissä joulukorteissa on käytetty edellisvuosien joulukortteja uudelleen. Ethän siis pahastu, jos huomaat että olen "silpunnut" lähettämäsi joulukortin tähän kokeiluun - sen sijaan iloitse siitä että se sai uuden elämän ja mahdollisesti ilahduttaa jotakuta toista tänä jouluna. ;-)
Joulu on tosiaankin jo ihan nurkan takana, ja toivotan tässä vielä kaikille hyvää ja rauhallista joulua! Olen viime vuosina tullut ihan allergiseksi kaikenlaiselle joulutouhotukselle, vaikka periaatteessa tästä keskitalven juhlasta pidänkin. Joulutouhut olen siis saattanut päätökseen hyvissä ajoin jo monta viikkoa sitten, tietysti ruoanlaittoa lukuunottamatta. Meillä on tänä jouluna valmistettu lähes kaikki lahjat itse, joten tähän kulutusjuhlaan ei - sattuneesta syystä - olla juuri osallistuttu. Itse asiassa mua ahdistaa ajatuskin siitä, että olisi pakko esimerkiksi tällä joulunalusviikolla lähteä jouluostoksille. Ruokakaupassa käyntikin on ihan riittävä koettelemus. Olen niin monet kerrat takavuosina ryysinyt ostoskeskuksissa juuri pahimmissa jouluruuhkissa, hikisenä paksuissa talvivaatteissa, vailla minkäänlaista suunnitelmaa tai ajatusta siitä mitä kellekin lahjaksi ostaisi - ja silloin olen päättänyt, että ei ikinä enää, jos vain suinkin on muita vaihtoehtoja! Toki me ollaan onnekkaita siinä mielessä, että meillä on riittävästi aikaa tällaiseen ylellisyyteen, enkä halua ketään "tuomita" - tiedän että joulukauppa on kriittisen tärkeää työpaikkojen ja kansantalouden kannalta ja jokaisen kynnelle kykenevän siihen varmaankin kannattaa yhteisen hyvän nimissä osallistua. Jotenkin nuo viime hetken ostokset vaan ei ole mun juttu, ja siksi mietiskelen näitä joulupukin asioita valmiiksi jo kuukausia ennen h-hetkeä.
Poikettiinhan mekin tuossa läheisessä isossa lelukaupassa jokin viikko sitten, ja kyllä siellä sitten oli jos jonkinlaista vimpainta! Ehkä hauskimpia (kammottavimpia?) olivat Penbo, interaktiivinen pingviini, joka infrapunaohjauksen avulla on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, ja paristoilla toimiva Muumi-ensitietokone 3-6-vuotiaille. Luulen että Tove Jansson olisi aika ihmeissään jos tietäisi missä kaikessa Muumi-brändiä nykyään käytetään. Ja miksi 3-vuotiaan pitää opetella tietokoneen käyttöä ensitietokoneen avulla, kun luulen että ne ehtivät loppuelämänsä aikana istua tietokoneella ihan riittävästi ja joskus liikaakin? Koko kauppa oli siis pullollaan kaikenlaista tekotoiminnallista muovista krääsää, jota kaupataan törkeään ylihintaan ja lisäksi mainostetaan suoraan lapsille kotiin tulevien värikkäiden monikymmensivuisten lelukatalogien muodossa. Niissä mainoskirjasissahan on jo pitkään ollut jopa sellaiset toivelistasivut, joihin lapset voivat kirjata joululahjatoiveensa. Jokainenhan ostaa tietysti lapsilleen mitä parhaaksi katsoo, mutta minä en rahojani tuollaisiin käytä. Mihin unohtuivat erilaiset lautapelit, värit, maalit, rakennussarjat, kirjat, pienoismallit ja monet muut yksinkertaiset lelut, jotka oikeasti päästävät lapsen luovuuden valloilleen?
Retki lelukauppaan herätti siis meissä ihmetystä, mutta myös muutamassa muussa liikkeessä poiketessamme koko ajan ympäriltä kuului voihketta ja tuskailua siitä, mitä kenellekin hankkisi lahjaksi. Tuli mieleen, että eikö ole aika järjetöntä vaellella kaupoissa ja erilaisia esineitä katsellen miettiä, että "mitäs nyt niille Matille ja Maijalle ostetaan"? Jos ei etukäteen ole minkäänlaista ajatusta siitä, mitä kenellekin hankkia, niin miksi hankkia yhtään mitään? Vaikka hyvä jouluhalaus ja mukava yhteinen kävelyretki talvisessa luonnossa on mielestäni monin verroin parempi lahja kuin ajatuksetta ja summamutikassa hankittu persoonaton lahja. Maidonvaahdotin on varmaan oiva lahja erikoiskahvien ystävälle, mutta Perä-Hikiän Hilma-mummu ei siitä välttämättä ilahdu (tai ehkä ilahtuisi jos tietäisi mitä sillä tehdään). Nämä ovat vain omia ajatuksiani, joita on tämän joulun alla ollut aikaa vatvoa, mutta mielestäni lahja-asioissa ajatus todella on tärkein - erityisesti jouluna.
Poikettiin ihanan tunnelmallisilla pienillä joulumarkkinoilla täällä Valkeakoskella Kauppilanmäen museoalueella. Markkinat olivat ulkona, ja alue oli illan pimetessä, lyhtyjen loisteessa erittäin kaunis. Siitä innostuneina sovittiin, että mennään ensi jouluna Retun kanssa myymään omia tuotteitamme jonnekin myyjäisiin. Retuhan tekee nykyään noita hopeakoruja, joista ihmiset ovat olleet aika kiinnostuneita, ja minä väsään kaikenlaista muuta - jotain pientä olen jo ensi jouluakin varten kehitellyt, ja siitä laitan tänne myöhemmin kuvia. Myös tämänvuotisista joululahjoista tänne tulee kuvia sitten kunhan Express Bus -merkkinen rekeni sinne Etelä-Suomeen ennättää ja lahjat löytävät vastaanottajilleen - eli joskus uuden vuoden jälkeen.
