Kuvansiirtokokeiluja

Jo ennen joulua hankin Tampereella sijaitsevasta Harraste-liikkeestä purkillisen kuvansiirtolakkaa. Ajatus kuulosti jännittävältä: tämän aineen avulla minkä tahansa lasertulostimella tulostetun kuvan voi siirtää esimerkiksi kankaan, lasin tai puun pinnalle.

Periaate on seuraava: Kuva tulostetaan paperille, leikataan irti ja lakataan kuvansiirtolakalla, jonka jälkeen kuva painetaan esimerkiksi kankaan pinnalle. Kun kuva on kuivunut, paperin voi rapsutella irti, ja vain kuva jää jäljelle.

Aikaa tälle mielenkiintoiselle kokeilulle löytyi kuitenkin vasta nyt. Ja voi että miten mukavaa ja inspiroivaa tämä olikaan! Olen suorastaan pöyristynyt siitä, millaisia mahdollisuuksia tämä luokaan! Työskentely oli myös ihan helppoa, kunhan muistaa muutamia perusasioita (tästä lisää alla). Totesin, että tässäkin tapauksessa kannattaa tehdä muutama kokeilu ennen vaativampien projektien aloittamista.

Minä tein ensimmäiset kokeilut kankaalle ja lasille. Kuvansiirto kankaalle oli paljon helpompaa kuin lasille. Alla kuvia kokeiluista, ja postauksen loppupuolella tarkempaa kuvausta työskentelytavasta.

Lasille kuvaa siirrettäessä on näköjään todella tärkeää se, että kuvan saa aseteltua lasille niin, ettei alle jää yhtään ilmakuplia. Lisäksi kuva kannattaa leikata aivan tarkasti kuvan rajoja myöten - niin vältetään nuo rumat reunukset, jotka tuossa pääkallon ympärilläkin on nähtävissä.

Kuvansiirto kankaalle oli tosiaan paljon helpompaa kuin lasille. Ylläoleva kuva tosin ei ole jäljentynyt aivan kokonaan - taisin tässä käyttää liian vähän lakkaa. Silti se on niin sievä!

Ylläolevassa kuvassa on myös nähtävissä tuo ylimääräinen lakattu alue kruunun ympärillä. Sen olisi siis voinut välttää leikkaamalla kuva aivan ääriviivoja myöten.

Näiden kokeilujen jälkeen siirryin varsinaisen työn pariin. Olen jokin aika sitten ostanut nettikirppikseltä kolme valokuvakehystä, joihin halusin kehystää jotain mielenkiintoista. Tarkoitus on vielä maalata nuo kehykset mustalla spraymaalilla. Kerrostaloasujan on kuitenkin vaikea löytää paikkaa, jossa tuolla voimakkaan hajuisella spraymaalilla voi tupsutella, joten kehysten maalaaminen täytyy siirtää aikaan jolloin pääsee ulos työskentelemään. Lopullisen, valmiin työn esittely jää siis vielä myöhempään ajankohtaan.

Löysin netistä vanhoja anatomia-aiheisia kuvia, joiden ajattelin muodostavan kivan ja persoonallisen  kolmen kuvan kokonaisuuden näissä kehyksissä. Ryhdyin siis siirtämään aivoja, sydäntä ja pääkalloa puuvillakankaalle!

 

Ylläolevassa kuvassa on lähtötilanne - lasertulostimella tavalliselle paperille tulostettu kuva, joka on leikattu aivan kuvan ääriviivoja pitkin irti paperista. Kuva on tulostettu peilikuvana, jotta tekstit, numerot ym. olisivat valmiissa työssä oikeinpäin.

Seuraavaksi kuvan oikealle puolelle levitetään reilusti kuvansiirtolakkaa. Erityisesti kannattaa huomioida, että reunoille tulee riittävästi lakkaa - ei kuitenkaan liikaa, ettei lakka kovasti pursua yli reunojen.

Tämän jälkeen kuva painetaan tiiviisti kankaalle oikea (lakattu) puoli kangasta vasten. Kannattaa tosiaan painella kuva hyvin kiinni kankaaseen, jotta kuva siirtyisi mahdollisimman moitteettomasti. Itse asetin vielä painon kuvan päälle n. kymmeneksi minuutiksi. Sen jälkeen poistin painon, ja annoin kuvan kuivua rauhassa n. 10 h. Kuvansiirtolakan ohjeessa mainittiin että kuvaa voi kuivattaa hiustenkuivaajalla noin 15 minuuttia, mutta koska en omista kyseistä kapinetta, annoin sen kuivua rauhassa itsekseen. Hyvin onnistui niinkin.

Kun kuva on kuivunut kauttaaltaan (tässä ei kannata hätäillä...), paperi rapsutellaan pois varovasti kostutetulla sienellä tai rätillä. Alta paljastuu kauniisti jäljentynyt kuva!

Ylläolevassa kuvassa kangas on vielä kostea. Tarkkasilmäinen huomaa, että kuvan vasen alareuna ei ole jäljentynyt aivan moitteettomasti. Hieman huolellisuutta tämä kuvansiirto siis vaatii, mutta onneksi tuollainen pieni virhe ei tämäntyyppisessä työssä todellakaan haittaa!

Olen siis todellakin innostunut näistä kokeiluista! Tämähän lähentelee jo taikuutta! 150 ml:n purkki kuvansiirtolakkaa maksoi noin 7 euroa, mutta aine on käytössä varsin riittoisaa. Näiden kokeilujen jälkeen se riittää vielä moniin projekteihin. Olen varma että tulen tekemään niitä vielä lisää, sen verran mukava kokeilu tämä oli!

Nuo ihanat kuvat ovat muuten kotoisin The Graphics Fairy -sivustolta - käykääpäs kurkkaamassa mikä valtava vintagekuvien aarreaitta se on!

Seinäkello decoupagetekniikalla

Jotakuta kiinnosti joskus tietää, miten näitä decoupage- eli servettitöitä oikeastaan tehdään. Tapoja on varmaan yhtä monia kuin on tekijöitäkin, mutta alla on esiteltynä minun oma tapani. Tässä teen seinäkellon, mutta perustekniikkahan servettikoristelussa on aina sama - ja koristella voi melkein mitä vaan!

Alku



Tähän työhön tarvitaan:

- Sopiva servetti. Servetin valinnassa vain mielikuvitus on rajana. Kannattaa ehkä valita servetti, jonka kuva on melko helppo leikata irti (ei siis mahdottoman pieniä yksityiskohtia). Tässä olen valinnut apila/leppäkerttuservetin.

- Alusta/pohja, jonka päälle työ rakennetaan. Tässä pohjan virkaa toimittaa Sinooperista ostettu sydämenmuotoinen puuaihio, jota olen ennen maalaamista hieman hionut hiomapaperilla. Jos pohja tuntuu käteen epätasaiselta, kannattaa epätasaisuudet ehdottomasti hioa pois. Pieni vaiva, mutta paljon siistimpi lopputulos!

- Maaleja. Pohjamaaleina käytän tavallisia rautakaupan vesiohenteisia seinämaaleja (Tikkurilan Harmony muistaakseni). Valkoisen seinämaalinhan saa sävytettyä muutaman euron lisämaksusta mihin tahansa väriin maan ja taivaan väliltä, ja nämä seinämaalit ovat paljon edullisempia ja käytössä riittoisampia kuin askartelukaupan maalit. Toki mm. Tiimarissa ja Sinellissä myytäviä askartelumaalejakin voi käyttää ihan yhtä hyvin, mutta itse olen todennut seinämaalit itselleni paremmiksi. Tässä olen jo pohjamaalannut tuon sydämen valkoisella maalilla. Pohjamaalaus kannattaa tehdä mieluummin pari kertaa ohuelti kuin kerran paksulti - lopputulos on siistimpi. Tarvittaessa kannattaa maalauskertojen välissä käytellä taas hiomapaperia.

- Lakat. Itse käytän näihin töihin kahta eri lakkaa. Servettilakan virkaa minulla toimittaa laimennettu Saunasuoja - siis se tökötti, jolla saunan panelit suojataan. Saunasuoja pitää laimentaa suhteessa 1:1 (puolet vettä, puolet Saunasuojaa), muuten lakka on liian paksua ja peittävää. Lisäksi käytän tavallista puolihimmeää, väritöntä huonekalulakkaa - tällä lakkaan servettikuvioiden kiinnittämisen jälkeen koko komeuden yli niin, että esine saa siistin ja huolitellun pinnan, joka kestää myös hieman kosteutta ja puhdistusta. Kaikkien maalien ja lakkojen valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että maalit/lakat ovat myrkyttömiä ja välineet (pensselit jne.) ovat puhdistettavissa pelkällä vedellä.

- Sakset, muutama erikokoinen pensseli.

- Kellotarvikkeet - koneisto, patterit, viisarit ja kellotaulun numerot.

Kaikkia näitä tarvikkeita saa ostettua paitsi askarteluliikkeistä, myös lukemattomista nettikaupoista. Servettitekniikan ystävät arvostavat varmasti esimerkiksi Lumikellot-nettikaupan valtavaa valikoimaa. Nettikauppojen hinnat ovat melkein aina askarteluliikkeitä edullisemmat.

Servettikuvien leikkaus ja kiinnitys

Leikkaa haluamasi kuva irti servetistä. Servetit ovat yleensä kolmikerroksisia, ja on tärkeää muistaa irroittaa kaksi alimmaista kerrosta ennen kuin kuva kiinnitetään servettilakalla pohjan päälle. Jos tätä ei tee, kuva ei yleensä kiinnity kunnolla. Siis vain servetin päällimmäinen kerron käytetään.



Sitten vain suunnittelemaan, miten kuva tai kuvat olisi paras kiinnittää pohjaan. Kun olet tehnyt päätöksen, kannattaa pöytä suojata varmuuden vuoksi. Itse teen näitä servettitöitä usein leivinpaperin päällä.



Servettikuva kiinnitetään pohjaan laimennetulla Saunasuojalla, tai varsinaisella servettilakalla, jota voi ostaa askarteluliikkeistä. Levitä lakkaa ensin ohuelti pohjalle siihen kohtaan, johon olet suunnitellut kiinnittäväsi kuvan. Sitten aseta kuva varovaisesti märän lakkakerroksen päälle, ja "silitä"esimerkiksi pensselillä siististi kiinni. Silitä varovaisesti kuvan keskeltä reunoille päin, jolloin saat mahdollisesti oikaistua muutaman rypyn. Älä silitä liian kovaa, ettei märkä servetti repeä.

Kun olet saanut servettikuviot kohdalleen, ota pensseliin lisää lakkaa ja lakkaa varovasti myös kuvien päältä, jotta kuvat kiinnittyvät kunnolla ja kaikki ilmakuplat kuvien alta poistuvat.



Sitten muutama varoituksen sana. Servettiin tulee erittäin helposti ryppyjä. Pieniin kuvioihin niitä ei luonnollisestikaan tule niin helposti kuin isoihin, mutta melkein aina niitä tulee jonkin verran. Ehkä joku on niin taitava että osaa kiinnittää servetin ilman ryppyjä, mutta minä en ole. Olen hyväksynyt sen - rypyt vain kuuluvat näihin töihin, eikä niistä kannata kantaa sen suurempaa huolta. Lopputulos on kuitenkin yleensä ihan viehättävä. Kannattaa kuitenkin aloitella pienemmillä kuvilla, ja vaikka harjoitella tekniikkaa esim. pahville ennen isoja töitä, niin säästyy monelta harmilta. Lisäksi servetti on niin hauras, että kun se on asetettu lakan päälle, sen siirtäminen tai asennon muuttaminen ei yleensä enää ole mahdollista ilman että kuva repeää. Jos näin käy, kuvan voi yleensä vielä poistaa vaikka sormin, jos lakka on edelleen märkää. Tämän takia kannattaa pitää muutama varakuva saatavilla. Avainsana servettikuvan kiinnittämisessä on siis varovaisuus. Harjoitus tekee kuitenkin tässäkin mestarin.

Kun olet kiinnittänyt kuvat huolellisesti pohjaan servettilakalla, jätä koko komeus kuivamaan rauhassa ainakin pariksi tunniksi. Sen jälkeen lakkaa koko homma vielä kertaalleen, ja jätä taas kuivamaan - nyt mielellään seuraavaan päivään. Minä käytän tähän viimeistelylakkaukseen väritöntä huonekalulakkaa, mutta voipahan sen tehdä vaikka sillä samalla servettilakallakin, jolla kuvat kiinnitettiin. Jos työstämäsi esine on tarkoitettu ulkokäyttöön (esim. kukkaruukku), sen lakkaaminen kunnollisella lakalla on toki paljon tärkeämpää kuin jos esine on tarkoitettu sisäkäyttöön.

Kun lakka on kuivunut, voi kellon viimeistellä. Poraa reikä sopivaan kohtaan taustassa ja kiinnitä koneisto, viisari ja kellon numerot.



Sitten vain patteri paikalleen, kello aikaan ja seinälle!



Näissä servettitöissä on kivaa se, että ei tarvitse osata piirtää tai maalata saadakseen aikaan kaunista ja värikästä pintaa. Ja koristellahan voi tosiaan melkein mitä vaan; minä olen koristellut näiden kellojen lisäksi ainakin suodatinpussitelineitä, sienikoreja, erilaisia sinkkiastioita, tuhkiksia, kukkaruukkuja, tarjottimia, erilaisia laatikoita ja lasipurkkeja. Jos koristeltava pinta on kovin tumma, se kannattaa yleensä ensin maalata jollain vaalealla pohjamaalilla - tummalta pohjalta ei hento servettikuva erotu. Seuraavaksi aion kokeilla krakeloinnin ja servettitekniikan yhdistämistä. Krakelointihan on tekniikka, jossa erityisen lakan avulla saadaan esineeseen aikaan lievästi halkeillut eli vanhan näköinen pinta. Kerron sitten kuinka onnistui.

Leimojen väritystä

Viimeisellä Espoon reissullani ostin tällaiset Derwentin watercolour-värit. Sain jostain vinkkiä, että nämä ovat oivalliset erilaisten leimakuvien värittämiseen, ja ensimmäisten kokeilujeni perusteella taidan olla samaa mieltä. Ensin tuntui hankalalta ja aikaa vievältä, mutta kun pääsin tekniikasta jyvälle, homma alkoi luistaa, ja lopputulos miellyttää ainakin omaa silmääni. Tämähän ei todellakaan ole oma keksintöni, vaan lukuisat askartelijat ovat jo esitelleet tämän sivuillaan ja blogeissaan - sieltä minäkin olen idean saanut. Aikaisemmin olen värittänyt näitä kuvia tavan vesiväreillä, mutta niillä lopputulos on usein jollain tavalla liian räikeä ja kirkas. Näillä saa helposti aikaan utuisia, eläviä värejä joiden voimakkuus vaihtelee.



Vähän nuukailin, ja ostin vain tuollaisen 24 kynän pakkauksen, vaikka saatavilla olisi ollut 72 kappaleen pakkauskin. Olivat sen verran hintavat nämäkin kynät, että näillä on pärjättävä.

Mallina tässä on Magnolian Tilda-tyttö ylioppilaana. =)



Ideana väritettäessä leimasinkuvia näillä kynillä on tämä: Kuvasta väritetään vain pieni kaistale ääriviivojen läheltä....



... jonka jälkeen sopivan märällä vesiväripensselillä väriä levitetään koko väritettävälle alueelle. Pinnasta tulee mielestäni mukavan näköinen, kun väri on hieman haaleampaa väritettävän alueen keskustassa.



Tällä tavalla käydään läpi koko leimakuva, ja työskentely on nopeampaa kuin voisi kuvitella.



Tässä lopputulos! Luulen, että tavalliset vesivärit joutavat nyt romukoppaan, tai ainakin kaapin perukoille pölyttymään.