Kun muutkin, niin minäkin - betonityökokeiluja

Tottakai minunkin piti sitä koittaa. Betonitöitä siis. Ei muuta kun rautakauppaan, ja sieltä mukaan hienoa betonijauhetta vaatimaton 25 kg säkki. Sitten vaan armotonta vaivausta ja vatkausta: ämpäriin betonijauhetta ja vettä perään niin, että muodostuu sopivan sakea soosi. Luulen, että sakeudellakaan ei loppujen lopuksi niin suurta väliä ole, kunhan ei ole ihan "kuivaa", eikä ihan juoksevaakaan. Käsineiden ja hengityssuojaimen käyttöä suositellaan, mutta ei sitä kiireessä ja luomisen tuskassa kaikkea muista - hengissä ollaan edelleen.

Mukava kokeilu oli tämäkin! Betonitöiden mahdollisuudet ovat monet, ja tekisi mieli koittaa uudelleenkin. Netti pursuaa ihania ideoita - pitsiliinalla kuvioitua "lautasta" haluaisin erityisesti kokeilla. Tällä kertaa sain aikaiseksi kuitenkin tällaisen saappaan.

 

Sievä siitä tuli! Pieni puute on se, että kun korko puuttuu, koko saapas seisoo varsin vinossa. Seuraavaksi täytyy siis valaa korko... ja ehkä pari tälle saappaalle. 

Pöytäliinan painot

Kun inspiraatio iskee, on ihan mahtavaa kun kotoa löytyy hieman kaikenlaista tarpeetonta tavaraa, josta näperrellä jotain! Tällä tavoin syntyi eräänä iltana tällaisia pöytäliinan kulmiin kiinnitettäviä painoja. Tuulisella säällä ne pitävät puutarhapöydän liinan paikallaan. Nämä on tehty kokonaisuudessaan kierrätysmateriaaleista; aikoinaan kirpputorilta haalitusta kaulakorusta, kattokruunun "kristalleista" sekä suloistakin suloisemmista pikkuruisista metallisista leivosvuoista. Nipsut nappasin omasta verhotangosta.

 

ps. Näitä tehdessäni opettelin poraamaan Dremelillä. Sekös vasta hauskaa oli! Oppia ikä kaikki - ehkä se tähän ikään mennessä on jo syytä opetellakin. Näin säästämme lisäksi miehen hermoja, kun hänen ei tarvitse osallistua ihan jokaisen visioni toteutukseen. ;)

Kuvansiirtokokeiluja

Jo ennen joulua hankin Tampereella sijaitsevasta Harraste-liikkeestä purkillisen kuvansiirtolakkaa. Ajatus kuulosti jännittävältä: tämän aineen avulla minkä tahansa lasertulostimella tulostetun kuvan voi siirtää esimerkiksi kankaan, lasin tai puun pinnalle.

Periaate on seuraava: Kuva tulostetaan paperille, leikataan irti ja lakataan kuvansiirtolakalla, jonka jälkeen kuva painetaan esimerkiksi kankaan pinnalle. Kun kuva on kuivunut, paperin voi rapsutella irti, ja vain kuva jää jäljelle.

Aikaa tälle mielenkiintoiselle kokeilulle löytyi kuitenkin vasta nyt. Ja voi että miten mukavaa ja inspiroivaa tämä olikaan! Olen suorastaan pöyristynyt siitä, millaisia mahdollisuuksia tämä luokaan! Työskentely oli myös ihan helppoa, kunhan muistaa muutamia perusasioita (tästä lisää alla). Totesin, että tässäkin tapauksessa kannattaa tehdä muutama kokeilu ennen vaativampien projektien aloittamista.

Minä tein ensimmäiset kokeilut kankaalle ja lasille. Kuvansiirto kankaalle oli paljon helpompaa kuin lasille. Alla kuvia kokeiluista, ja postauksen loppupuolella tarkempaa kuvausta työskentelytavasta.

Lasille kuvaa siirrettäessä on näköjään todella tärkeää se, että kuvan saa aseteltua lasille niin, ettei alle jää yhtään ilmakuplia. Lisäksi kuva kannattaa leikata aivan tarkasti kuvan rajoja myöten - niin vältetään nuo rumat reunukset, jotka tuossa pääkallon ympärilläkin on nähtävissä.

Kuvansiirto kankaalle oli tosiaan paljon helpompaa kuin lasille. Ylläoleva kuva tosin ei ole jäljentynyt aivan kokonaan - taisin tässä käyttää liian vähän lakkaa. Silti se on niin sievä!

Ylläolevassa kuvassa on myös nähtävissä tuo ylimääräinen lakattu alue kruunun ympärillä. Sen olisi siis voinut välttää leikkaamalla kuva aivan ääriviivoja myöten.

Näiden kokeilujen jälkeen siirryin varsinaisen työn pariin. Olen jokin aika sitten ostanut nettikirppikseltä kolme valokuvakehystä, joihin halusin kehystää jotain mielenkiintoista. Tarkoitus on vielä maalata nuo kehykset mustalla spraymaalilla. Kerrostaloasujan on kuitenkin vaikea löytää paikkaa, jossa tuolla voimakkaan hajuisella spraymaalilla voi tupsutella, joten kehysten maalaaminen täytyy siirtää aikaan jolloin pääsee ulos työskentelemään. Lopullisen, valmiin työn esittely jää siis vielä myöhempään ajankohtaan.

Löysin netistä vanhoja anatomia-aiheisia kuvia, joiden ajattelin muodostavan kivan ja persoonallisen  kolmen kuvan kokonaisuuden näissä kehyksissä. Ryhdyin siis siirtämään aivoja, sydäntä ja pääkalloa puuvillakankaalle!

 

Ylläolevassa kuvassa on lähtötilanne - lasertulostimella tavalliselle paperille tulostettu kuva, joka on leikattu aivan kuvan ääriviivoja pitkin irti paperista. Kuva on tulostettu peilikuvana, jotta tekstit, numerot ym. olisivat valmiissa työssä oikeinpäin.

Seuraavaksi kuvan oikealle puolelle levitetään reilusti kuvansiirtolakkaa. Erityisesti kannattaa huomioida, että reunoille tulee riittävästi lakkaa - ei kuitenkaan liikaa, ettei lakka kovasti pursua yli reunojen.

Tämän jälkeen kuva painetaan tiiviisti kankaalle oikea (lakattu) puoli kangasta vasten. Kannattaa tosiaan painella kuva hyvin kiinni kankaaseen, jotta kuva siirtyisi mahdollisimman moitteettomasti. Itse asetin vielä painon kuvan päälle n. kymmeneksi minuutiksi. Sen jälkeen poistin painon, ja annoin kuvan kuivua rauhassa n. 10 h. Kuvansiirtolakan ohjeessa mainittiin että kuvaa voi kuivattaa hiustenkuivaajalla noin 15 minuuttia, mutta koska en omista kyseistä kapinetta, annoin sen kuivua rauhassa itsekseen. Hyvin onnistui niinkin.

Kun kuva on kuivunut kauttaaltaan (tässä ei kannata hätäillä...), paperi rapsutellaan pois varovasti kostutetulla sienellä tai rätillä. Alta paljastuu kauniisti jäljentynyt kuva!

Ylläolevassa kuvassa kangas on vielä kostea. Tarkkasilmäinen huomaa, että kuvan vasen alareuna ei ole jäljentynyt aivan moitteettomasti. Hieman huolellisuutta tämä kuvansiirto siis vaatii, mutta onneksi tuollainen pieni virhe ei tämäntyyppisessä työssä todellakaan haittaa!

Olen siis todellakin innostunut näistä kokeiluista! Tämähän lähentelee jo taikuutta! 150 ml:n purkki kuvansiirtolakkaa maksoi noin 7 euroa, mutta aine on käytössä varsin riittoisaa. Näiden kokeilujen jälkeen se riittää vielä moniin projekteihin. Olen varma että tulen tekemään niitä vielä lisää, sen verran mukava kokeilu tämä oli!

Nuo ihanat kuvat ovat muuten kotoisin The Graphics Fairy -sivustolta - käykääpäs kurkkaamassa mikä valtava vintagekuvien aarreaitta se on!

Metsää tauluissa

Näihin syviin kehyksiin on aina kiva keräillä kaikenlaista tavaraa. Kehyksen taustan ja lasin välissä on tilaa arviolta 3-4 cm, joten kehyksen sisälle mahtuu vaikka mitä. Näiden metsäisten taulujen taustana ovat isokokoiset postikortit, jotka ostin jo viime kesänä lomareissulla Sauvossa. Silloin niitä ei tullut lähetettyä kenellekään, ja nyt loppuvuodesta ne löysivät paikkansa näiden kehysten sisältä. Sitten lisäsin muutamia Schleich-eläinfiguureja (susi, rusakko, kettu ja siili), ja metsäinen maisema oli valmis. Suunnittelin lisääväni vielä jotain luonnonmateriaaleja kuten käpyjä tai naavaa, mutta erilaisista kokeiluista huolimatta en oikein saanut niitä "istumaan" näihin tauluihin.

Valokuvat hieman epäonnistuivat heijastusten takia, mutta ehkä näistä nyt käsityksen saa.

Keväiset taulut

Viime aikoina ajatuksenani on ollut yrittää keksiä käyttöä kaikenmoisille askartelutarvikkeille, joita nurkkiin on kertynyt. Ylijäämämateriaaleista syntyivät nämäkin keväiset taulut - ainoastaan nuo 3D-kuvat ostin tätä projektia varten, kun varastoista ei oikein tuntunut löytyvän sopivia. Nuo "syvät" valokuvakehykset ovat mielestäni hauskoja, niihin mahtuu sisälle vaikka mitä jännää!

Kynttilöitä

En ole edes koulussa koskaan valanut kynttilöitä, joten pitihän sitäkin kokeilla - ja koskas sitten, jos ei nyt joulun alla. Kynttilöiden tekemiseen tarvitaan parafiinia, steariinia, kynttiläväriä, sydänlankaa sekä jonkinlaisia kippoja, joihin kynttilät valetaan. Lisäksi tarvitaan kattila, jossa sydänmassa sulatetaan. Nämä tarvikkeet osoittautuivat yllättävänkin edullisiksi. Kilon pussit parafiinia ja steariinia maksoivat vain noin 3,5€, ja sydänlanka ja kynttiläväri muutaman euron. Kaapin perukoilta löytyi vanha kattila, jonka otin käyttöön, ja lasiset kynttiläkipot löysin kirppikseltä varsin edukkaaseen 0,15€ kappalehintaan... =) Lisäksi mulla oli käytettävissä muutamia kynttilänjämiä, joilla voi tosi näppärästi värjätä tuota valkoista kynttilämassaa.

Kynttilänvalun tekniikka oli kieltämättä hieman "hakusessa", mutta yrityksen ja erehdyksen kautta oppii... Parafiinia ja steariinia siis sekoitetaan halutussa suhteessa ja sulatellaan kattilassa vesihauteessa, ja siihen sekaan voi sulattaa noita tähteeksi jääneitä kynttilöitä. Kattilan pitää olla kannellinen, sillä joidenkin lähteiden mukaan kynttilämassa voi leimahtaa, jos sitä kuumentaa liikaa. Tärkeää on myös muistaa jättää jäljelle desin, parin verran sulaa kynttilämassaa, sillä kynttilöihin tulee aina ensi alkuun sydämen ympärille "reikä", joka pitää sitten jälkikäteen täyttää pariinkin kertaan. Siksi kynttiläkippoja ei pidä myöskään heti ekalla kerralla täyttää täyteen.

Se hyvä puoli tässä koko touhussa on, ettei mikään mene lopullisesti pilalle - aina voi sulattaa epäonnistuneet kynttilät uudelleen ja aloittaa alusta taas vähän viisaampana. Näin minäkin jouduin tekemään kerran jos toisenkin. Ainoa, mitä silloin menee hukkaan on pätkä sydänlankaa, ja varmaan senkin voisi halutessaan onkia ylös kattilasta ja käyttää uudelleen. Ihan kivaa tämä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta oli, tosin kyllä hieman aikaavievää touhua. Varmasti kokeilen uudelleenkin, kun tarvikkeitakin jäi runsaasti jäljelle.

Toinen keväinen kranssi

Tässä vielä toinen pyynnöstä tekemäni kranssi. Oksia olisi vielä reilusti jäljellä, yritän tänään ehtiä punoa niistä lopuista valmiita kranssipohjia. Ovat olleet lämpimässä jo muutaman viikon, ja ovat ehtineet kasvattaa komeat hiirenkorvat...

Keväinen kranssi

Tällaisen kranssin väänsin siskolleni tilauksesta. Tästä voi todellakin sanoa, että se on tehty alusta loppuun itse.

 

Eräänä lumisena sunnuntaina kävimme keräämässä koivunoksat kranssipohjaa varten, ja kyllä tuo tumma koivunoksa näyttääkin hyvältä! Itse tehden saa paljon hienommat kranssipohjat kuin valmiita ostamalla. Tyylikkäät valmiit kranssipohjat maksavat jopa 10-15 euroa, joten siihen nähden teen kyllä mielelläni itse. Mies taivutti paksusta pianolangasta ympyrän, jonka halkaisija oli noin 30 cm. Tämän ympärille oli helppoa punoa koivunoksia, ja vahvistin kranssia vielä ohuenohuella rautalangalla. Tuo kaunis, kiiltävä ohut rautalanka on minulle tosi mieluinen materiaali, ja olisin käyttänyt sitä tässä enemmänkin, jos olisin keksinyt miten.

Seuraavaksi otin ompelukoneen esille, ja ompelin ensin tuon vaaleanvihreän nauhan, jonka kiedoin kranssipohjan ympärille. Sitten ompelin sydämen, täytin sen, ja ripustin vihreillä helmillä koristeltuun ongensiimaan kranssin keskelle. Mielessä kävi, että täydentäisin tätä vielä jonkinlaisilla metallikoristeilla, mutta en nyt löytänyt sopivia. Ehkä se oli hyvä, näitä tulee helposti koristeltua ihan liikaa.

Kranssipohjista tuli mieleen, että eräänä hyytävän kylmänä sunnuntaina kävimme huviksemme Marjamäen Pajutilalla Kangasalla. Myynnissä oli jos jonkinlaista esinettä enimmäkseen pajusta valmistettuna, mutta oli tarjolla myös muunlaista sisustustavaraa. Pajuesineet olivat esillä tilan pihapiirissä olevissa ulkokojuissa, ja alennusmyyntien takia kassajonokin ylettyi pitkälle pihan puolelle, joten emme voineet jäädä jonottamaan parinkymmenen asteen pakkasessa... Päätinkin, että kesällä tänne on palattava paremmalla ajalla. Tila oli tosi viehättävä paikka, ja kesällä varmaan pihapiirikin on todella kaunis (oli se sitä kyllä kirpeässä pakkasessakin). Hinnat olivat mielestäni kalliit (käyntimme aikaan alennusmyynnit olivat pudottaneet ne siedettäviksi), mutta katseluhan ei onneksi maksa mitään.

Kransseja

Aika vähäiselle on jäänyt tämä blogin pito viime aikoina. On ollut jos jonkinmoista kiirettä, ja vähän väsymystäkin on ajoittain ilmassa. Ehdin kuitenkin väsätä muutaman jouluisen kranssin, ja julkaisenkin tässä kuvat niistä, vaikka osa onkin jo annettu joululahjoiksi. Lasken sen varaan, etteivät saajat ole malttaneet säästää pakettia jouluaattoon asti... =) Ja jos ovatkin, niin ehkä se joulu ei tästä pilalle mene.









Muutamia vastaavia ajattelin vielä askarrella ennen joulua lahjoiksi miehen sukulaisille. Näidenkin koristelussa vain mielikuvitus on rajana.

Kultainen kranssi

Tällaisen kullansävyisen kranssin väsäsin aikani kuluksi. Koivunoksat tähän keräsin jo aiemmin syksyllä sienivaellusten yhteydessä, ja olen tässä pohdiskellut pidemmän aikaa sopivia koristeita kranssiini. Päädyin kullanväriseen, kapeaan nauhaan, sekä käpyihin, jotka huiskin kultaspraylla. Näissähän on kai kovin helppo sortua ylikoristelemiseen, jolloin kranssin itsessään kaunis materiaali jää taka-alalle. No, parannettavaa toki vielä jäi, mutta luulen että tämä kuitenkin ansaitsee paikkansa meidän kotiovessamme - se on ensimmäinen kranssi, jonka olen itse tehnyt alusta loppuun saakka.

Pienet taulut 3D-tekniikalla

Tällaiset kukkataulut sain eilen aikaan. Näistä tuli mielestäni ihan valloittavat! Kehykset on Tiimarin valmiit kehykset, ja sisälle kokosin kukkakuvat 3D-arkeista. Nuo kehykset eivät tosin olleet ihan ilmaisia, koska tällaisiin tarvitaan tuollainen "syvä" kehys, jossa lasin ja taustan väliin jää noin 1 cm tilaa. Tuo kalla on jostain syystä suosikkini näissä 3D-motiiveissa, liekö siksi että se on yleensä yksinkertainen ja helppo leikata. Mulle tulee kyllä siitä mieleen lähinnä hautajaiset, mutta väliäkö tuolla! Tällaisia tauluja voisin tehdä joskus uudestaankin.