lauantai 27. joulukuuta 2008

Servettitekniikalla taas


Muutama ylimääräinen vapaapäivä on tehnyt tosi hyvää. Joulun tohinoitten jälkeen ollaan vaan oltu ihan rauhassa. Olen nukkunut joka yö yli 10 tuntia, ja olo alkaa olla aika virkistynyt. Ollaan katseltu telkkaria sekä elokuvia, ja pelailtu sitä hauskaa Carcassonne-lautapeliä, joka jokunen vuosi sitten ostettiin. Saan siinä tosin selkääni joka ikinen kerta -  ei musta ole miehen veroiseksi strategiksi siinä pelissä, mutta ei se haittaa. Valtavan kivaa ajankulua se kuitenkin on. Vähän ollaan kyläiltykin, sekä tietysti syöty liikaa. Miehen ollessa töissä olen lueskellut, sain Sofi Oksasen Finlandia-palkitun teoksen juuri luettua. Olen leikellyt 3D-kuvia valmiiksi sekä ommellutkin vähän - tulossa on kankaisia kauppakasseja. Muutaman servettityönkin tekaisin, ja tässä on niistä kuvat.







Onko kellään käyttöä tuolle nuolen muotoiselle WC-kyltille? Annan sen mielelläni sille, jolla on tarjota sille hyvä koti, koska tuo nuolen muoto on ehkä tässä hieman haasteellinen. Hihkaisehan, jos haluat sen itsellesi!

torstai 4. joulukuuta 2008

Saku-tuhkis


Tällaisen Saku Sammakko -tuhkiksen eräs ystävä sai joululahjaksi tänä vuonna. Siitä tuli omasta mielestäni ihan hauska! Ehkä tuhkakupin sammakkoa ei kuitenkaan tee mieli pussata, vaikka siitä voisikin tulla prinssi... =) Nuo servetin rypyt näkyvät tosi selvästä tässä kuvassakin, mutta mä olen jo jotenkin oppinut elämään niiden kanssa. En saa millään sitä servettiä kiinnitettyä niin nätisti, etteikö siihen ryppyjä tulisi, mutta onneksi ne ei häiritse mua enää. Jotenkin tuntuu jo että ne "kuuluu" näihin töihin. Nämä decoupage-työt on tosi kivoja, olen ihan hurahtanut! Viime aikoina on kyllä jaksaminen ja aika ollut kohtuullisen kortilla, mutta uusi inspiraatio tuntuu nostavan päätään.



Töissä tuli tänään mieleen että seuraavaksi haluaisin koettaa jonkinlaisen mosaiikkityön tekoa. Olen joskus hankkinutkin niitä mosaiikkipaloja useampaakin laatua, sekä myöskin liimaa ja saumalaastia, mutta tuolloin työ jäi toteuttamatta. Ajattelin, että voisin vaikka koristaa puisen tarjottimen pohjan jonkinlaisella mosaiikkikuviolla. Laitan kuvaa näkyville sitten, jos ja kun tästä tulee jotain valmista.

Näpertelyn sijaan olen viime aikoina yrittänyt keskittyä sosiaalisten suhteitteni hoitamiseen. Viikonloppuinen visiitti entiselle kotipaikkakunnalle oli mukava ja osin myös hieman nostalginen. Olin rakentanut ohjelmani hieman kiireiseksi, ja olen siitä pikkaisen pahoillani. Toivottavasti osasin kuitenkin olla riittävän läsnä niille, joita tapasin. Vierailu entisellä työpaikalla toi mieleen monia mukavia (ja tietysti myös muunlaisia) muistoja, varsinkin kun kaikki vanhat työkaverit näyttivät olevan vielä mestoilla. Pientä kummityttöäni sain tavata muutamaan otteeseen, ja hän olikin suloistakin suloisempi! Myös toisen ystäväni reilun vuoden ikäistä tyttöä oli mukava nähdä. Jotenkin mun on hankala tajuta, että monilla meistä on jo jälkikasvua. Olen kai henkisesti jumittunut sinne jonnekin teiniaikoihin, enkä osaa siirtyä eteenpäin. Voihan myös olla että aihe ei muuten vaan ole mulle henkilökohtaisesti ajankohtainen, vaikka äitini viikonloppuna siellä käydessäni kutsuikin perhettämme "vajavaiseksi"! Se muori se vaan kehtaa... =) Lauantaina vietettiin kuitenkin tyttöjen kanssa ihan mukava ilta makoisan ruuan ja juoman merkeissä, ja illan kruunasi se, että tuntematon miekkonen ravintolassa halusi tarjota meille kaiken, mitä olimme illan aikana ehtineet ammentaa. Kaikenlaisia epäilyttäviä hiihtäjiä siellä pääkaupunkiseudun yössä liikkuu. Onneksi pääsin turvallisesti takaisin tänne korpikuusen kannon alle. =) Oli kuitenkin tosi kiva viikonloppu, vaikkakin hieman raskas. Oli ihan sikamageeta nähdä vanhoja tuttuja ja ystäviä; tuntuu että sitä tapahtuu nykyään vähän liian harvoin. Paljon on lisäksi sellaisia ihmisiä, joita haluaisin tavata ja joiden haluaisin kuuluvan elämääni, mutta joiden kanssa yhteydenpito käsittää nykyään vain joulukorttien lähettämisen vuosittain. On varmaan luonnollista, että jotkut ihmiset vain kulkevat sisään ja ulos elämässäni, mutta joitain hyviä tyyppejä on silti välillä ikävä.

tiistai 2. joulukuuta 2008

Kransseja


Aika vähäiselle on jäänyt tämä blogin pito viime aikoina. On ollut jos jonkinmoista kiirettä, ja vähän väsymystäkin on ajoittain ilmassa. Ehdin kuitenkin väsätä muutaman jouluisen kranssin, ja julkaisenkin tässä kuvat niistä, vaikka osa onkin jo annettu joululahjoiksi. Lasken sen varaan, etteivät saajat ole malttaneet säästää pakettia jouluaattoon asti... =) Ja jos ovatkin, niin ehkä se joulu ei tästä pilalle mene.









Muutamia vastaavia ajattelin vielä askarrella ennen joulua lahjoiksi miehen sukulaisille. Näidenkin koristelussa vain mielikuvitus on rajana.

lauantai 15. marraskuuta 2008

Raikas Marianne-rahkakakku


Tällaista kokeilin tänään. Ohjeen olen poiminut jokunen vuosi sitten jostain lehdestä - olisiko ollut Fazerin asiakaslehdessä, jota jaettiin entisen työpaikkani ruokalaan. Tämä todella raikas rahkakakku onnistui näin tottumattomalta leipojaltakin ihan hyvin. Suklaakeksipohja ja vaalea rahka-vispikermakerros maistuivat makealta, kun taas marjakerros kakun päällä oli mukavan kirpakka. Valmistin sen pakastevadelmista, mutta varmasti siinä voi käyttää monia muitakin marjoja. Marianne-rouheen ja rahkan määriä pyöristin aavistuksen ylöspäin, koska pakkauskoot olivat hassusti hieman isommat kuin tässä ohjeessa.

Raikas Marianne-rahkakakku


  • 200 g suklaakeksejä
  • 50 g voita sulatettuna
  • 2 dl vispikermaa
  • 120 g Fazer Marianne Crush -rouhetta
  • 200 g rahkaa
  • 5 + 4 liivatelehteä
  • 1 dl kiehuvaa vettä
  • 400 g marjoja
  • 1 dl sokeria
  • 1 dl punaista kiehuvaa mehua

Murenna keksit ja sekoita voisulan kanssa. Painele muruseos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon Marianne Crush sekä rahka.

Liota 5 kpl liivatelehtiä runsaassa kylmässä vedessä noin 5 minuuttia, ja purista niistä ylimääräinen vesi pois. Sulata liivatelehdet kiehuvaan veteen. Sekoita liivateseos kevyesti käännellen Marianne-vaahtoon ja kaada seos keksipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa 2-3 tuntia tai kunnes rahkaseos on hyytynyt.

Soseuta marjat tehosekoittimessa sokerin kanssa. Liota 4 kpl liivatelehtiä runsaassa kylmässä vedessä noin 5 minuuttia, ja purista niistä ylimääräinen vesi pois. Sulata liivatelehdet kiehuvaan mehuun. Sekoita liivateseos marjasoseen joukkoon ja kaada marjasose hyytyneen Marianne-kerroksen päälle. Hyydytä kakkua jääkaapissa pari tuntia tai yön yli.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Kortteja


Tässäpä taas muutamia tekeleitäni. Nuo laivakortit onnistuivat mielestäni hyvin, vaikka kuvat olivatkin hankalia leikata. Useita muitakin on jo puolivalmiina, tekstejä odottelemassa.









Olen joskus miettinyt, että tarjoaisinko näitä korttejani myytäväksi jonnekin, kun niitä tuntuu nyt jatkuvasti syntyvän yli oman tarpeen. En tiedä miten kävisivät kaupaksi, mutta rehellisesti sanoen olen nähnyt myynnissä paljon omiani huolimattomammin tehtyjä kortteja, ja vieläpä aika kovaan hintaan. Toisaalta sitten täytyisi tietenkin sitoutua siihen, että kortteja on aina riittävästi tarjolla, ja luulen etten kaipaa sellaista kiviriippaa kannettavakseni. Voi olla, että pakon edessä tekemisestä menisi ilo. Olen myös aika huono hinnoittelemaan työtäni, ja on ollut aina haastavaa miettiä, paljonko mikäkin kortti maksaa. Enhän ole näitä oikeastaan muille myynytkään kuin sukulaisille ja tuttaville sekä työkavereille muutaman, ja ihan selkeät pärstäkerroinhinnat mulla on olleet käytössä. Olen pitänyt pääasiana sitä, että kortit liikkuvat ja pystyn edes hiukan kattamaan materiaalikuluja, ja tähän asti näin onkin ollut hyvä - mutta tuntemattomille ei viitsisi ihan puoli-ilmaiseksi antaa. Pitäisi sitten varmaankin perustaa jonkinlainen kirjanpitokin, ja ilmoittaa ne valtaisat tulot verottajalle... voi huokaus. Tuntuu monimutkaiselta, pitää jäädä vielä miettimään.

Tänään on se jännittävä päivä, jolloin selviää pääseekö henkilökohtainen kuntavaaliehdokkaani läpi kotikylän kunnanvaltuustoon. Illalla se sitten nähdään.

maanantai 15. syyskuuta 2008

Päivän piristys


Tänään postiluukusta tulla tupsahtivat Taitopuoti Paperinauhasta tilaamani uudenuutukaiset  tekstileimasimet. Näitä erilaisia suomenkielisiä leimasimia on saatavilla tietääkseni vain muutamista paikoista, joten olin tyytyväinen, kun löysin nämä. Pitihän niitä toki heti kokeilla, ja voi kuinka mukavan näköistä jälkeä niillä saakaan aikaan! Miten pienestä voikaan mieli tulla hyväksi... Mulla on näköjään taipumuksena urautua ja rutinoitua varsinkin näissä korttiaskarteluissani, mutta näillä saa kyllä mukavaa piristystä kortteihin. Työskentely on lisäksi hyvin helppoa, ja kuka tahansa saisi näillä siistiä jälkeä aikaiseksi. Tilaamani setti sisältää noin kymmenen erilaista leimasinta, tässä muutama näytille:



Kävin tänään töiden jälkeen paikallisessa Tiimarissa, ja olin kovin hämmästynyt, kun joulukrääsä ei ollut vielä esillä - menin nimittäin etsimään tykötarpeita joulukortteja varten. Tyhjin käsin suuntasin seuraavaksi kangaskauppaan, josta olisin etsiskellyt jouluaiheista tilkkutyökangasta. Myyjä ilmoitti kuitenkin että joulukankaat eivät ole vielä tulleet, ja taas olin tosi ihmeissäni. Sitten mietin, että ovatko ne kaupat myöhässä, vai olenko mä tänä vuonna vähän aikaisessa? Pitäähän joulun valmistelu aloittaa syyskuun alkupuoliskolla - pitäähän?

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Kortteja


Tässä näytille muutamia kortteja, joita olen viime viikkoina väsännyt. Tällä kertaa on valmistunut monia tekstittömiä kortteja, joille voi keksiä monenlaisia käyttötarkoituksia. Lisäksi on muutamia kortteja puolivalmiina, sillä odottelen eräästä askartelukaupasta tilaamiani tekstileimasimia saapuvaksi, että saan lisättyä sopivat tekstit kortteihin. Tässä kuitenkin valmiita:









maanantai 25. elokuuta 2008

Pinaatti-sienirulla


Viikonloppuna löydetyt kanttarellit eivät ehtineet pakastimeen asti, vaan päätyivät heti pannulle. Tuloksena oli ihan herkullinen pinaatti-sienirulla, jota olen muutaman kerran aikaisemminkin valmistanut. Tässä teillekin tiedoksi tämä resepti, jonka olen joskus poiminut muistaakseni Seura-lehdestä. Tuo käärön rullaaminen ei minulta vaan onnistu, ja tälläkin kertaa rulla jäi hieman löysälle, mutta onneksi maku ei siitä kärsi.

Pinaatti-sienirulla

Pohjaan tarvitaan:


  • 5 dl maitoa

  • 2 dl vehnäjauhoja

  • 1 pss eli 150 g pakastepinaattia

  • 6 kananmunaa

  • 1 tl suolaa

Täytteeseen tarvitaan:


  • 2 litraa sieniä

  • 1 iso sipuli

  • 1 rkl öljyä

  • 1 tl suolaa

  • 1/4 tl rouhittua mustapippuria

  • 1 rasia eli 100 g kantarellin makuista tuorejuustoa

  • 1/2 ruukullista tuoretta basilikaa

Vatkaa maito ja vehnäjauhot tasaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon sulatettu pinaatti. Vatkaa munat kevyesti vaahdoksi ja sekoita vaahto muiden aineiden joukkoon. Mausta seos suolalla.

Kaada taikina öljytyn leivinpaperin päälle uunipellille ja paista uunissa 175 asteessa noin puoli tuntia.

Puhdista sillä aikaa sienet ja paloittele ne. Hienonna sipuli. Kuumenna öljy pannussa, lisää sienet sekä sipulit ja paista, kunnes sipuli on pehmennyt ja sienistä on neste haihtunut. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna vähän jäähtyä ja sekoita tuorejuusto joukkoon.

Hienonna basilika ja sekoita se muiden täyteaineiden joukkoon. Levitä täyte kypsän munakaslevyn päälle ja kääri levy paperin avulla rullalle.

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Tilkkuja


Välillä myös ompeluinnostus nostaa päätään. Muistan ommelleeni jonkinlaisia tilkkutöitä jo teini-ikäisenä. Silloin touhussa tosin oli enemmän vauhtia kuin ajatusta, ja se on tilkkuilussa vaarallista, sillä yksinkertaisimmatkin työt vaativat jonkin verran suunittelua ja etukäteisvalmisteluja. Suunnittelu ei kyllä ole vieläkään vahvimpia puoliani tilkkuilijana, mutta nykyään jaksan kuitenkin jonkin verran mietiskellä asioita ja opetella uusia tekniikoita. Kärsivällisyys on kasvanut myös siten, että nykyään jaksan tehdä paljon siistimpää työtä kuin nuorempana, vaikka se viekin enemmän aikaa. Perille ei ole enää niin kiire, vaan matkastakin voi nauttia. Tilkkutöitä on mukava tehdä, kun voi katsella miten tilkku tilkulta ja sauma saumalta erilaisista kangaspaloista rakentuu aivan uudenlainen kokonaisuus. Erilaiset värit ja kankaat tuovat loputtomasti muuntelun mahdollisuuksia, ja erilaisia tilkkublokkejakin on lukemattomia - minä olen niistä ommellut vasta kolmea, neljää erilaista.

Tässä muutama kuva töistä, joita olen viime vuosina toteuttanut lahjaksi tärkeille ihmisille ympärilläni. Ensimmäisen äitini sai joululahjaksi vuonna 2006.



Allaolevan olen ommellut häälahjaksi ystävilleni kesällä 2007.



Tässä alhaalla on vihreänsävyinen tilkkutyö, jonka juuri sain valmiiksi. Se on noin 120 cm x 120 cm kokoinen peitto kummityttärelleni.



Peiton tikkaus eli päällipuolen, vanun ja vuorikankaan yhdistäminen on mielestäni ikävintä ja vaikeinta puuhaa tilkkutöissä. Vaikka tilkkublokkien ompelu on hyvin mukavaa, odotan usein jo siinä vaiheessa levottomana tikkausvaihetta. Se on vaikeaa ennen kaikkea siksi, että minulla ei ole riittävän suurta pöytää, jossa koko komeutta voisi helposti käsitellä. Työn eri kerrokset menevät helposti ryppyyn, ja eri osien leikkaaminen oikean kokoisiksi on hankalaa. Lisäksi reunojen huolittelu siistiksi on asia, jota en oikein osaa. Toisaalta tässä vaiheessa peitto vasta varsinaisesti alkaa vaikuttaa peitolta; sen paino ja lämpö alkavat tulla esiin juuri tässä vaiheessa, ja se tuntuu mukavalta. Ehkä voisin jonain vuonna mennä paikalliseen kansalaisopistoon tilkkutyökurssille, jotta oppisin tekemään tämän homman kunnolla.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

Kello


Tällainen pitkällinen projektini on vihdoinkin valmistunut. Tämä kellotaulu on myös toteutettu decoupagemenetelmällä, ja tarvikkeet tähän kelloon maksoivat muistaakseni noin 10€ (yksi servetti, kellon koneisto ja viisarit, sekä roomalaiset numerot). Maalit ovat tähteeksi jääneitä seinämaaleja, ja kellotaulun mieheni leikkasi työpaikallaan tähteeksi jääneestä levystä. Tämä kello muuttaa piakkoin keittiömme seinälle raksuttamaan. Toivottavasti numerot osuivat kaikki kohdilleen ja oikein päin - jos huomaatte virheitä niin kommentoikaa ihmeessä! Numeroiden paikkaa on vielä mahdollista muuttaa.

Tätäkin esinettä oli mukava tehdä, joten on mahdollista että näitä putkahtelee pajalta useampiakin.

lauantai 26. heinäkuuta 2008

Tarjotin kesäfiiliksen kera


Tällaisen "tilaustyön" olen saanut toteuttaa tällä viikolla. Tätä oli kovin mukava ja helppo tehdä. Ainoa ongelma on lakkaus; tämän tyyppisen esineenhän olisi hyvä kestää hieman kosteutta. Koitan kerätä rohkeutta kokeilla lakkaukseen Saunasuojaa, jota monet servettikoristelijat kuulemma käyttävät kalliin servettilakan sijaan. Saunasuoja on oman työpaikkani tuote, joten sitä on minun tarpeisiini nähden riittävästi saatavilla koko ajan, ja vieläpä ilmaiseksi.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Uudenlaisia 3D-kortteja


Ostin Sinellistä kokeeksi yhden arkillisen tällaisia uusia metallic-kuvia, joista kasasin 3D-kortteja. Arkki, jossa oli kuvat kolmeen korttiin, oli varsin tyyris (3€), mutta halusin kuitenkin kokeilla näitä. Kuvat ovat mukavasti metallinkiiltoisia. Lisäksi ne oli leikattu valmiiksi siten, että kuvat piti vain painella irti arkista, joten korttien valmistus oli erittäin nopeaa. Ihan kivoja näistä tulikin.







sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Muutama lisää


Näitä tuhkakuppeja lähti nyt syntymään kuin liukuhihnalta. Valitettavasti mulla on hieman epäilyksiä siitä, kestävätkö ulkoilmaa ja puhdistusta, ja jos kestävät, niin missä määrin. No, kokeiltavahan se on, ja jatkan sitten tuotekehittelyä kun tiedän, missä kohdassa mättää.



perjantai 20. kesäkuuta 2008

Tuhkis eli stögis


Tänään koristelin decoupagemenetelmällä esineen, jonka käyttäjät ovat nykyään epäsuosittuja, lähes lainsuojattomia. Silti tämä esine on tarpeellinen, koska se pitää kadut ja pihat omalta osaltaan siistimmän näköisenä keräten puoleensa epäsuosittuja tupakan tumppeja eli savukkeen natsoja. Voitko sinä tarjota tälle kapineelle hyvän kodin? Oletko ehkä tupakoija, tai haluatko tarjota vainotuille ystävillesi paikan, johon he laillisesti voivat syöpäkääryleensä tumpata? Voitko tarjota tälle tuhkakupille paikan esimerkiksi terassilta tai parvekkeelta - paikasta, jossa se ei altistu suoralle sateelle (tässä on nimittäin tarkoitus samalla testata käyttämäni servettilakan vedenkestävyyttä)? Se, joka kommenteissa ensimmäisenä huutaa hep, saa tämän omakseen.



Edit. Tässä vielä toinen:



Kortteja


Näperrystehdas on taas tuottanut muutamia kortteja. Jos tunnette vastustamatonta halua omistaa jonkun näistä korteista, ottakaa yhteyttä niin neuvotellaan asiasta. Ystäville & sukulaisille sopuhintaan, tietysti!







Tuo neliönmuotoinen korttipohja on nykyään ehdoton suosikkini. Tuntuu, että perinteiseen suorakaidekorttipohjaan ei mahdu kuvan lisäksi paljon mitään muita koristeita. Toki niitäkin teen, koska joskus yksinkertaisuus puolustaa paikkaansa. Lisäksi neliönmuotoinen korttipohja + kuori on jonkin verran tavanomaista tyyriimpi setti. Alimmassa kuvassa olen kokeillut ensimmäistä kertaa myös cabinet-kokoista korttipohjaa. Tuntuu, että se on tarkoitettu ainoastaan todella "arvokkaille" korteille, kuten esimerkiksi juuri hääkorteille.

Olen huomannut, että tässä korttiaskartelussa suurena vaarana on urautuminen. Minusta tuntuu, että kaikki korttini muistuttavat jollain tavalla toisiaan, vaikka kuvat ja muutkin materiaalit vaihtelevat. Helposti tulee suosittua omia lempivärejään, ja kaikkeen tekemiseen muodostuu oma tapa, josta on vaikea pyristellä irti. Onneksi välillä tulee kuitenkin uusia materiaaleja ja uusia tekniikoita, jolloin tekemisen jälki hieman uudistuu. Lisäksi yritän välillä ihan tarkoituksella katsella muiden töitä esimerkiksi netistä ja jopa jäljitellä niitä, jotta saisin hieman uusia tuulia omiin näperryksiinikin.

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Muutamia kortteja


Erilaisia korttejakin syntyy edelleen tasaiseen tahtiin, vaikka en ole niitä jaksanut enää tänne kuvatakaan. Tässä kuitenkin nyt taas vaihteeksi muutamia 3D-kortteja, joita olen tehnyt.







Olen myynyt näitä tekemiäni kortteja jonkin verran, ja olen ollut yllättynyt siitä miten innostuneen vastaanoton ne ovat saaneet. Kiva saada näihin käytettyä rahaa hieman takaisinkin päin, eivätkä omat korttivarastot kasva kohtuuttomiksi. Joten jos bongasit jotain kiinnostavaa, niin ota yhteyttä! =)

lauantai 14. kesäkuuta 2008

Servettitekniikalla puuaihioille II


Taas esittelen teille muutamia decoupagetöitäni. Varmaankin näissäkin on taas joitain pieniä kauneusvirheitä, mutta mielestäni epätäydellisyys erottaa käsintehdyn massatuotannosta. Toki siistiin työn jälkeen pitää aina pyrkiä, mutta käsityössä täydellisyys on ainakin harrastelijatasolla jossain määrin epärealismia.



Timjamifocaccia


En ole oikeastaan koskaan leiponut leipää. Sämpylöitä kylläkin, mutta niistä tulee aina säälittäviä lituskoja - mieheni taitaa sämpylänleivonnan paljon minua paremmin. Tosin säälittävät lituskatkin saattavat olla kovin makoisia; tästä ovat todisteena isäni valmistamat porkkanasämpylät, jotka ulkonäöltään ovat hieman erikoisia mutta maistuvat taivaallisen hyvälle. No, nyt kuitenkin kokeilin focaccian tekoa, ja se onnistui jopa minun jauhopeukalollani vallan mainiosti. Siksipä jaan reseptin tässä teidän kanssanne. Resepti on Makujen Juhlaa -vihkosesta, jonka ilmeisesti Hobby Hall ystävällisesti postitti kotiini viime viikolla. Tämän focaccian valmistuksessa hyödynsin lähes tuliterää Kenwood-monitoimikonettamme, jonka olemme hankkineet hiljattain ruuanlaittoa ja erityisesti leivontaa helpottamaan. Inhoamme näet mieheni kanssa molemmat yli kaiken taikinan alustamista.

Leivonnan saralla suurin haaveeni on oppia valmistamaan karjalanpiirakoita. Siis niitä sellaisia, joita mummot aina leipovat, ja jotka vievät kielen mennessään. Olen muuten huomannut, että karjalanpiirakoita pitää jostain syystä herätä aina leipomaan aikaisin aamuyöllä. Näin teki ymmärtääkseni oma mummoni, ja samoin toimii myös mieheni mummo, joka leipoi maistuvat piirakat myös ylioppilasjuhliini. Mistähän johtuu, että piirakat leivotaan aina kukon laulun aikaan? Pitäisi hankkiutua jonkin mummon (tai muorin, kuten täällä Hämeessä sanotaan) oppiin, ennen kuin on liian myöhäistä ja tämä taito siirtyy tavoittamattomiin.



Timjamifocaccia (~ 10 annosta)


  • 3 dl vettä

  • 1/2 palaa (25 g) hiivaa

  • 1/2 tl suolaa

  • 2 tl sokeria

  • 1/2 dl oliiviöljyä

  • ~ 7 dl vehnä- tai sämpyläjauhoja

Pinnalle:


  • 2 rkl oliiviöljyä

  • 1 tl merisuolakiteitä

  • 1/2 dl timjaminlehtiä


  1. Mittaa noin 40-asteinen vesi, hiiva, suola, sokeri ja oliiviöljy kulhoon.

  2. Lisää puolet jauhoista, vatkaa voimakkaasti ja anna taikinan käydä pari tuntia huoneenlämmössä

  3. Lisää loput jauhot ja alusta löysä taikina

  4. Kaada taikina uunipellille reilusti jauhotetun leivinpaperin päälle.

  5. Peitä voipaperilla ja liinalla ja kohota noin 15 minuuttia. Taputa taikina ohueksi, melkein pellinkokoiseksi levyksi.

  6. Valuta oliiviöljyraidat päälle ja ripottele merisuolakiteitä ja timjaminlehtiä pinnalle.

  7. Paista 200-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia.







lauantai 24. toukokuuta 2008

Servettitekniikalla puuaihioille


Mies ystävällisesti väsäsi töissä minulle muutamia puisia aihioita, joita olen tänä viikonloppuna päällystänyt servettitekniikalla. Tällaiset puulätkät ovat ostettaessa kovin kalliita, joten olen onnellinen että näitä saa silloin tällöin hankittua muutamia ihan ilmaiseksikin. Laitan tähän kuvan parhaiten onnistuneesta tuotoksesta, WC-kyltistä, jonka lopulliseen ulkoasuun olen ihan tyytyväinen. Tuo servetistä leikkaamani kohta sopii tähän työhön mielestäni kuin valettu!



Tämän lisäksi työn alla on seinäkello, jonka kellotaulun alaosan olen koristellut viinipulloaiheisella servetillä. Kellotaulun pohja on maalattu vaaleansiniseksi, jotta numerot ja viisarit erottuisivat paremmin kuin servetin päältä. Laitan kuvan kellosta sitten, kun olen hankkinut koneiston, viisarit sekä numerot kellooni, ja saan koko komeuden valmiiksi. Tämän tuotoksen ajattelin pitää tavoistani poiketen itselläni - sille on jo paikkakin katsottuna keittiön seinältä!

Uskomatonta muuten, miten monenlaisia servettejä on saatavilla nykyään. Asioin säännöllisesti eräässä kotimaisessa verkkoputiikissa, josta saa jos jonkinlaisella kuvalla varustettuja lautasliinoja. Vilkaiskaa vaikka: Lumikellot. Sieltä on saatavilla lähes 5000 erilaista servettiä, joten valinnan varaa riittää. Olen koittanut kiikaroida sellaisia hyväkuntoisia, aallon muotoisia kattotiiliä, joihin voisin myös koettaa tätä servettitekniikkaa. Olen nähnyt että niistä saa aikaan valloittavia tauluja esimerkiksi parvekkeelle; sisätiloihin ovat ehkä turhan massiivisia. Niin paljon ideoita, mutta niin vähän aikaa... =)



sunnuntai 4. toukokuuta 2008

Jotain ihan muuta


Näpertelyn saralla olen vaihteeksi saanut aikaiseksi jotain muutakin kuin kortteja.

Tuo Marimekon Unikko-kuosi on näköjään suosikkini näissä decoupage-töissä, vaikka en varsinaisesti mikään Marimekko-fani olekaan. Nuo Unikko-kukat ovat helppoja leikata, ja sopivat näköjään lähes mihin tahansa. Tässä on sinkkiastia koristettu vaaleansinisellä Unikolla.



Lisäksi tein taas muutaman pienen taulun 3D-kuvista. Nuo majakkakuvat ovat myös suosikkejani. Luulen, että yritän koristaa näitä syviä kehyksiä vielä esimerkiksi pienillä simpukoilla tai muulla meriaiheisella krääsällä.



Alkavalla viikolla aikaa näpertelyyn on iltaisin rajattomasti, sillä olen viikon verran kesäleskenä. =) Tosin ehkä olisi syytä liikkua vähän ulkonakin, säät suosivat ulkoilijaa kovasti ainakin täällä Hämeessä.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Piikikästä!


Eräs erittäin rakas lähisukulaiseni täyttää 18 vuotta. Näpertelin aikani kuluksi hänelle lahjaksi tällaisen:



Sinkkiastiaan on maalattu tähteeksi jääneellä seinämaalilla valkoinen tausta, jonka päälle on decoupage-menetelmällä kiinnitetty vaaleansininen kukkanen Marimekon Unikko-servetistä. Astiassa on molemmin puolin tällainen samanlainen kuvio. Kukkakaupasta hankin muutaman parhaillaan kukkivan kaktuksen, jotka istutin astiaan.

Onnistuin taas olemaan varsin tyytyväinen tähänkin tuotokseeni. Itsekriittisyys ei taida olla vallitsevimpia luonteenpiirteitäni, mutta se tekee tästä näpertelystä varsin tyydyttävää ja terapeuttista.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Leimojen väritystä


Viimeisellä Espoon reissullani ostin tällaiset Derwentin watercolour-värit. Sain jostain vinkkiä, että nämä ovat oivalliset erilaisten leimakuvien värittämiseen, ja ensimmäisten kokeilujeni perusteella taidan olla samaa mieltä. Ensin tuntui hankalalta ja aikaa vievältä, mutta kun pääsin tekniikasta jyvälle, homma alkoi luistaa, ja lopputulos miellyttää ainakin omaa silmääni. Tämähän ei todellakaan ole oma keksintöni, vaan lukuisat askartelijat ovat jo esitelleet tämän sivuillaan ja blogeissaan - sieltä minäkin olen idean saanut. Aikaisemmin olen värittänyt näitä kuvia tavan vesiväreillä, mutta niillä lopputulos on usein jollain tavalla liian räikeä ja kirkas. Näillä saa helposti aikaan utuisia, eläviä värejä joiden voimakkuus vaihtelee.



Vähän nuukailin, ja ostin vain tuollaisen 24 kynän pakkauksen, vaikka saatavilla olisi ollut 72 kappaleen pakkauskin. Olivat sen verran hintavat nämäkin kynät, että näillä on pärjättävä.

Mallina tässä on Magnolian Tilda-tyttö ylioppilaana. =)



Ideana väritettäessä leimasinkuvia näillä kynillä on tämä: Kuvasta väritetään vain pieni kaistale ääriviivojen läheltä....



... jonka jälkeen sopivan märällä vesiväripensselillä väriä levitetään koko väritettävälle alueelle. Pinnasta tulee mielestäni mukavan näköinen, kun väri on hieman haaleampaa väritettävän alueen keskustassa.



Tällä tavalla käydään läpi koko leimakuva, ja työskentely on nopeampaa kuin voisi kuvitella.



Tässä lopputulos! Luulen, että tavalliset vesivärit joutavat nyt romukoppaan, tai ainakin kaapin perukoille pölyttymään.