Tällaisen kranssin väänsin siskolleni tilauksesta. Tästä voi todellakin sanoa, että se on tehty alusta loppuun itse.
Eräänä lumisena sunnuntaina kävimme keräämässä koivunoksat kranssipohjaa varten, ja kyllä tuo tumma koivunoksa näyttääkin hyvältä! Itse tehden saa paljon hienommat kranssipohjat kuin valmiita ostamalla. Tyylikkäät valmiit kranssipohjat maksavat jopa 10-15 euroa, joten siihen nähden teen kyllä mielelläni itse. Mies taivutti paksusta pianolangasta ympyrän, jonka halkaisija oli noin 30 cm. Tämän ympärille oli helppoa punoa koivunoksia, ja vahvistin kranssia vielä ohuenohuella rautalangalla. Tuo kaunis, kiiltävä ohut rautalanka on minulle tosi mieluinen materiaali, ja olisin käyttänyt sitä tässä enemmänkin, jos olisin keksinyt miten.
Seuraavaksi otin ompelukoneen esille, ja ompelin ensin tuon vaaleanvihreän nauhan, jonka kiedoin kranssipohjan ympärille. Sitten ompelin sydämen, täytin sen, ja ripustin vihreillä helmillä koristeltuun ongensiimaan kranssin keskelle. Mielessä kävi, että täydentäisin tätä vielä jonkinlaisilla metallikoristeilla, mutta en nyt löytänyt sopivia. Ehkä se oli hyvä, näitä tulee helposti koristeltua ihan liikaa.
Kranssipohjista tuli mieleen, että eräänä hyytävän kylmänä sunnuntaina kävimme huviksemme Marjamäen Pajutilalla Kangasalla. Myynnissä oli jos jonkinlaista esinettä enimmäkseen pajusta valmistettuna, mutta oli tarjolla myös muunlaista sisustustavaraa. Pajuesineet olivat esillä tilan pihapiirissä olevissa ulkokojuissa, ja alennusmyyntien takia kassajonokin ylettyi pitkälle pihan puolelle, joten emme voineet jäädä jonottamaan parinkymmenen asteen pakkasessa... Päätinkin, että kesällä tänne on palattava paremmalla ajalla. Tila oli tosi viehättävä paikka, ja kesällä varmaan pihapiirikin on todella kaunis (oli se sitä kyllä kirpeässä pakkasessakin). Hinnat olivat mielestäni kalliit (käyntimme aikaan alennusmyynnit olivat pudottaneet ne siedettäviksi), mutta katseluhan ei onneksi maksa mitään.
