Kun muutkin, niin minäkin - betonityökokeiluja

Tottakai minunkin piti sitä koittaa. Betonitöitä siis. Ei muuta kun rautakauppaan, ja sieltä mukaan hienoa betonijauhetta vaatimaton 25 kg säkki. Sitten vaan armotonta vaivausta ja vatkausta: ämpäriin betonijauhetta ja vettä perään niin, että muodostuu sopivan sakea soosi. Luulen, että sakeudellakaan ei loppujen lopuksi niin suurta väliä ole, kunhan ei ole ihan "kuivaa", eikä ihan juoksevaakaan. Käsineiden ja hengityssuojaimen käyttöä suositellaan, mutta ei sitä kiireessä ja luomisen tuskassa kaikkea muista - hengissä ollaan edelleen.

Mukava kokeilu oli tämäkin! Betonitöiden mahdollisuudet ovat monet, ja tekisi mieli koittaa uudelleenkin. Netti pursuaa ihania ideoita - pitsiliinalla kuvioitua "lautasta" haluaisin erityisesti kokeilla. Tällä kertaa sain aikaiseksi kuitenkin tällaisen saappaan.

 

Sievä siitä tuli! Pieni puute on se, että kun korko puuttuu, koko saapas seisoo varsin vinossa. Seuraavaksi täytyy siis valaa korko... ja ehkä pari tälle saappaalle. 

Pieni tärkkäyskokeilu - pitsiliinan tärkkäys sokerivedellä

Minun on pitänyt kokeilla sokerivedellä tärkkäystä jo pitkään. Kokeilu on aina vain jäänyt, mutta nyt käteen sattui sopiva pitsiliina, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen!

Yksinkertaisempaa ei voisi olla. Sekoitin kaksi desilitraa hienoa sokeria kahteen desiin vettä. Sekoittelin ja odotin, että sokeri on kokonaisuudessaan liuennut veteen. Sitten upotin pienen pitsiliinani sokeriveteen. Kääntelin sitä seoksessa niin, että se kastui kokonaisuudessaan kunnolla, suorastaan vettyi sokerivesiseoksessa. Sen jälkeen nostin liinan muovin päälle tasaiselle alustalle. Asettelin sen tasaiseksi, ja jätin kuivumaan.

Kuivumisessa meni jonkin aikaa. Ensin yritin kuivattaa liinaa ulkona, mutta ehkä sateisista säistä johtuen se ei vaikuttanut kuivavan ollenkaan. Toin siis liinan alustoineen sisälle. Sisätiloissa kuivumiseen meni silti 2-3 vuorokautta. Kun liina oli kuiva, se oli aivan tönkkö eikä ollenkaan tahmea. Kannattaa siis malttaa antaa liinan kuivua kunnolla.

Paikkansa tärkätty pitsiliina löysi puutarhavajan ikkunasta.

Erilainen kesä

Kulunut kesä on askartelurintamalla ollut hiljainen. Toisenlaista näpertelyä ja puuhailua on kyllä piisannut, kun hankimme keväällä ihan ikioman talon! Nyt on lääniä, tilaa missä askarrella. Mies on onnensa kukkuloilla, kun on lämmin autotalli missä väkästellä kaikennäköistä. Onpa tuo sinne monenlaisia työkaluja ja -koneitakin hankkinut. Talon yläkerrassa on iso vaatehuone, johon voi järjestellä askartelutarvikkeet. Ja mikä parasta:  askarteluhuone! Kokonainen iso huone vain ja ainoastaan näpertelyä varten! Siellä on kaksi tilavaa pöytää, joiden ääressä mahtuu toteuttamaan jos jonkinlaisia projekteja. Parasta on, että tarvittaessa huoneen oven voi vain sulkea, eikä kaikkia tarvikkeita tarvitse aina korjata pois. Puitteet ovat siis kunnossa, enää puuttuu... hieman aikaa.

Askarteluhuoneen kaaosta

Tilaa askartelutarvikkeille

Askarteluavustaja Tarmo

Kesä on mennyt remontoidessa ja puutarhatöihin tutustuessa. Puutarhan hoito on minulle aivan uutta, mutta olen jo huomannut miten mukavaa ja rentouttavaa puuhaa se on! Kaikenlaista kaunista puutarhaan on luotu, vaikkei nyt ihan itse tehden, niin omin käsin kuitenkin, istuttaen ja sommitellen.

Hortensia ja muratti talon edelliseltä omistajalta perityssä, uuden värin saaneessa ruukussa

Kynttilän valoa pimeneviin iltoihin

Lintu-kynttilälyhty ja köynnöskuusama

Syklaamit ja muratti

Syksyn sävyjä Fb-kirppikseltä bongatussa metalliastiassa

Omakotitalossa asuminen mahdollistaa tietenkin monenlaiset kokeilut kotona ja puutarhassa. Liekö syksyn pimenevillä illoilla osuutensa asiassa, kun näpertelyvimma tuntuu nyt nostavan päätään. Muutamia kokeiluja on suunnitteilla ja myös työn alla, niistä lisää pian!