Pennikorut

Tällaisia pennikoruja syntyi Retun suosiollisella avustuksella. Tai no, kerrotaan nyt rehellisesti, että hän nämä käytännössä teki. =) Ideakaan ei ole minun, vaan eräs tamperelainen taiteilija on näitä tehnyt jo pidempään. Pitihän se kuitenkin kokeilla, millaisia niistä itse tehtyinä tulee. Kivoja tuli. Myöhemmin ehkä jotain muutakin, esimerkiksi rannekoruja - katsotaan.

Pieni tilkkupeitto

Tällainen pieni tilkkupeitto on syntynyt viimeaikaisen ompeluinnostuksen seurauksena. Tämän koko on noin 90 cm x 90 cm, ja se käy vaikka vauvelille köllöttelyalustaksi.

Pannunalusia

Kävin lokakuussa pienellä ompelukurssilla työväenopistolla. Se kesti vain viikonlopun, enkä saanut siellä oikein mitään järkevää aikaan, mutta ompelukärpäsen purema sieltä tarttui. Kuitenkin vasta joululomalla oli aikaa ommella - ja tässä on tulos. Pannunalusia on siis syntynyt roppakaupalla. Ompelukoneen kanssa kärhämöintikin on ollut vähäistä sen jälkeen, kun vihdoinkin keksin syyn alalangan takkuamiselle. Ajoittain se vielä temppuilee, koska alalangan kireys pyrkii itsestään löystymään, mutta nyt sen kanssa pärjäilee, kun tietää mistä kiikastaa. Aiemmin jatkuva suttuaminen tappoi tehokkaasti ompelun ilon.

Erilaisia kankaita on kertynyt kaappiin vino pino. Ihanat vihreänsävyiset kankaat ovat vielä melkein kokonaan käyttämättä. Osa kankaista on jopa valmiiksi leikattu tilkuiksi - senkin takia näitä pieniä töitä on nyt valmistunut nopeasti. Osa kankaista on kotoisin aikaisempien inspiraatioiden ajalta, osa on vuosien varrella kirppiksiltä hankittu ajatuksella "Onpa kaunista kangasta... sitten kun mulla on aikaa...niin...". Jotain olen kangaskaupastakin ostanut, lähinnä taustakankaita ja paksua täytekangasta pannunalusten väliin. Lisäksi joulun ajan alennusmyynneistä shoppailin muutamia kodin tekstiilejä, joita nyt olen jalostanut uuteen muotoon.

Erityisen iloinen olen siitä, että olen näissä pikkuisissa töissä jaksanut nyt olla huolellinen. Nähtiinpä sekin ihme, että otin ratkojan kauniiseen käteen, purin huonosti tikkaantuneen sauman ja ompelin sen uudelleen! Ennen työ olisi lentänyt armotta roskiin. =) Suurimpiin viimeaikaisiin oivalluksiini ompelun saralla kuuluu lisäksi se, miten kanttinauha kiinnitetään kauniisti. Siihen tarvittiin tunteja aikaa, melkoinen määrä kirosanoja ja runsaasti YouTube-videoiden tiirailua, mutta nyt osaan tehdä sen sievästi. YouTube on muuten ehtymätön tiedonlähde tässäkin asiassa; olen sieltä avun saanut moneen kohtaan näissä mitä erilaisimmissa projekteissani.

Pikkuhiljaa olisi varmaan aika irtaantua näistä pannunalusista. Näitä oli mukava ja helppo tehdä, kun ensimmäisten kohdalla kehitteli itselle sopivan tekniikan. Alulla on lisäksi muutama muukin työ, jotka esitellään sitten, kun (jos) ne joskus valmistuvat.

Kierrätysjuttuja

Viime aikoina mun mielessä ovat yhä enemmän pyörineet erilaiset kierrätysideat. Kaappeja kolutessa tulee välillä eteen esineitä, joiden olemassaolon on unohtanut. Joskus ne saavat uuden elämän, kuten tämä vinyylilevy alla. Tämän olen kirppikseltä vuosia sitten ostanut aivan muuta tarkoitusta varten (omat vinyylit tuli harmittavasti hävitettyä vuosia sitten), mutta se projekti jäi silloin toteuttamatta - tosin se on vieläkin suunnitelmissa, kunhan tässä vaan... =) Tähän kelloon en ole ihan tyytyväinen, kultaiset numerot eivät jotenkin sovi tähän, joten ehkäpä vielä "entraan" sitä jollain tavalla.

Tämän joulun lahjoista parhaiten onnistuivat mielestäni nämä tuikkulyhdyt. Olin niihin tosi tyytyväinen. Ne on tehty lasisista säilykepurkeista, joista on etiketit liotettu irti. Sitten maalasin osan pintaa huurremaalilla, ja kiinnitin sen uunissa. Rautalangasta syntyi Retun avustuksella ripustuslenkit, ja viimeiseksi punoin rautalankaan helmiä koristeeksi. Helmien värit miellyttävät minua paljon, toivottavasti myös saajaa. Ongelmana näissä oli se, että lasipurkin pohja on hieman kupera, eikä tuikku oikein pysy keskellä purkkia vaan pyrkii valumaan purkin reunaan. En tiedä haittaako se - jotenkin näiden tuikkulyhtyjen olemus ei vaadi täydellisyyttä.

Metsää tauluissa

Näihin syviin kehyksiin on aina kiva keräillä kaikenlaista tavaraa. Kehyksen taustan ja lasin välissä on tilaa arviolta 3-4 cm, joten kehyksen sisälle mahtuu vaikka mitä. Näiden metsäisten taulujen taustana ovat isokokoiset postikortit, jotka ostin jo viime kesänä lomareissulla Sauvossa. Silloin niitä ei tullut lähetettyä kenellekään, ja nyt loppuvuodesta ne löysivät paikkansa näiden kehysten sisältä. Sitten lisäsin muutamia Schleich-eläinfiguureja (susi, rusakko, kettu ja siili), ja metsäinen maisema oli valmis. Suunnittelin lisääväni vielä jotain luonnonmateriaaleja kuten käpyjä tai naavaa, mutta erilaisista kokeiluista huolimatta en oikein saanut niitä "istumaan" näihin tauluihin.

Valokuvat hieman epäonnistuivat heijastusten takia, mutta ehkä näistä nyt käsityksen saa.

Herkullinen kaaliruoka

Tämä resepti löytyi Karppaajat-nettisivustolta, mutta näyttää se löytyvän muualtakin netin ihmeellisestä maailmasta. Tätä ruokaa kutsutaan omituisesti nimellä piika. En ymmärrä mitä se tarkoittaa - lieneekö jotain murretta, en tiedä. Joka tapauksessa tätä on tehty meillä monta kertaa, ja on todella herkullista! Sopii lisäksi pieneen budjettiin; kaali ei ihmeitä maksa, ja muita ainesosia voi vaihdella sen mukaan, mitä kaapeista tai pakastimesta löytyy. Me olemme tehneet tätä jauhelihalla ja tonnikalalla. Lisäksi olemme laittaneet mukaan sieniä (tatteja tai kantarelleja) pakastimesta sekä pepperoneja, ja valkosipulia runsaasti. Mausteina olemme käyttäneet paprika- ja chilijauhetta. Tuossa ohjeessakin on mainittu chili, jolla ilmeisesti tarkoitetaan tuoretta tai kuivattua. Ainakaan tonnikalaversio ei mielestäni kaipaa lisättyä suolaa. Ohjeesta poiketen me ollaan sekoitettu kaikki ainekset keskenään ensin isossa kulhossa, ja vasta sitten kaadettu koko satsi uunivuokaan. Tiskiä tulee enemmän, mutta on helpompaa ja siistimpää.

Piika

• n. 1500 g kaali


• 2 sipulia


• valkosipulia


• chiliä


• 1 dl vettä


• 1-2 tl öljyä


• 100 g tomaattipyrettä


• 150 g juustoraastetta


• 2 dl kermaa


• mausteita


• n. 300 - 400 g kalaa, kanaa, jauhelihaa, pekonia, sieniä tms.

Pilko kaali, sipulit ja chili. "Avaa" pyre lämmittämällä sitä kuumalla pannulla öljyssä hetki, ja lisää siihen kasvikset ja vesi.

Kaada kaalimassa vuokaan, lisää 2/3 juustoraasteesta, kerma, mausteita ja mitä sitten haluatkaan.

Laita vuoka 200 asteiseen uuniin tunniksi. Lisää sitten jäljellä oleva juustoraaste ruoan pinnalle ja anna olla uunissa vielä vartti.

Pipareita

Enpä muistakaan, milloin olisin viimeksi leiponut pipareita. En kovasti edes pidä niistä. Jostain syystä tänä vuonna tuli kuitenkin leivottua niitä jopa kahteen otteeseen. Ensimmäinen erä tavallisia tähtipipareita hävisi vikkelästi parempiin suihin kera homejuuston. Toisesta erästä tehtiin jotain ihan muuta.

Kuusipuu on koostettu 24:sta tähdenmuotoisesta piparkakusta. Pipareita tarvittiin kahdeksaa eri kokoa, kolme kappaletta kutakin. Minulla pienin tähti oli halkaisijaltaan noin 4,5 cm, ja seuraava koko aina 1 cm edellistä isompi. Piparit paistettiin ensin, ja liimattiin kuusen muotoon sulatetulla sokerilla. Lopuksi ripottelin päälle tomusokeria ikään kuin lumeksi. Ohjeen löysin ennen joulua Kodin kuvalehdestä.

Ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilin pursottaa sokerikoristeita piparien päälle. Hyvinhän sekin onnistui! Pursotemassa koostuu siis tomusokerista (n. 2,5 dl), yhdestä munankeltuaisesta sekä pienenpienestä tilkasta sitruunamehua. Tuo sitruunamehun tarkoitus jäi kyllä minulle epäselväksi, olisi tainnut onnistua ilmankin. Vaaleanpunaiseksi massan värjäsin pienellä tipalla punajuurien lientä. Pursottelin menemään taitetusta leivinpaperista kyhätyllä pursottimella, ja hyvin onnistui kun tekniikan ensin oppi. Pipareiden yläosaan olisi voinut ennen paistoa tehdä pienet reiät ripustusnauhaa varten. Sitten niitä olisi voinut käyttää vaikka kuusen koristeina. Ehkä sitten ensi vuonna. =)

Lopuksi Retukin innostui aiheesta, alla hänen tekeleensä. Hetkinen.... Onko se Elmeri ?!?

Pienenpieni joulukoriste

En ole koskaan oikeastaan tehnyt joulukoristeita itse. Kouluaikoina tietenkin varmaan koulussa jotain värkättiin, mutta niistä ei ole muistikuvia... Aikuisiällä en ole hirveästi edes pitänyt joulukoristeista - meillä niiden virkaa toimittavat tänäkin jouluna kaksi 45 v. vanhaa käpytonttua, hyasintti, joulutähti ja tietysti kynttilät sekä joulu(talvi)valot. Alennuksesta bongatun joululiinan laitoin myös pöydälle tänä vuonna, mutta luulenpa, että sillekin ajan oloon löytyy muuta tehtävää... Kaappien kätköistä löytyy jotain muutakin pientä joulurekvisiittaa, mutta kaikki ei pääse joka vuosi esille. Vähemmän on meillä tässä suhteessa enemmän.

Tällaisen pienen huopaisen joulukoristeen ompelin kuitenkin hieman ennen joulua. Innoitus tuli oikeastaan työväenopiston Jouluisia ompelutöitä -kurssilta (siellä en tosin ommellut mitään jouluista!). Kuten kuvasta näkyy, tämä oli äärimmäisen helppo toteuttaa.

Joulukortit v. 2011

Tämänvuotiset joulukortit toteutin yhden mallin mukaan materiaaleja hieman muunnellen. Laatikon pohjalle oli kertynyt pieniä jämäpaloja monenlaisista papereista - niitä pyrin tässä hyödyntämään. Korttipohjat olivat kierrätyskartonkia, ja tein ne vaihteeksi itse. Ihan valmiiden korttipohjien veroiseen siisteyteen en yltänyt (tosin niissäkin laatu vaihtelee, eikä aina todellakaan kulje käsi kädessä hinnan kanssa), mutta kelvolliseen kuitenkin - tämä malli ei jotenkin edellyttänyt täydellistä suoritusta. Nauha oli suhteellisen kallis kokeilu, siksi sitä ei jokaikisestä kortista löydy, vaan osassa pieni, herkkä kakkupaperi on korvannut sen. Oli hauskaa nähdä, miten lopputulos muuntuu materiaaleja vaihtelemalla. Nämä kortit oli lisäksi hyvin nopea toteuttaa. Niitä tulikin tehtyä noin 60 kpl.

Alla kuvasatoa - bongaatko sieltä omasi?

"Wanhanaikaisia" joulukortteja

Tällaisia sieviä nostalgiakuvia löysin viime visiitillä askartelukaupasta. Kaappien kätköistä löytyi lisäksi monta vuotta sitten ostettuja pieniä, olkisia kuusenkoristeita, jotka löysivät paikkansa näissä korteissa. Nämä kortit olivat ihanan helppoja ja nopeita toteuttaa ainakin 3D-kortteihin verrattuna - toki värien sommittelu vaatii näissäkin jonkin verran aikaa ja vaivaa. Näissä korteissa ei ole hirveästi koristeita eikä kommervenkkejä. Joskus vähemmän on enemmän.