Muutama servettityö taas vaihteeksi

Tällaista olen saanut viime aikoina tehtyä. Aika hiljaista on siis ollut kaikilla rintamilla, kuten näistä blogin päivityksistäkin voi päätellä. Uusi työ on sitonut kaikki voimavarat viime aikoina, mutta siitä ehkä enemmän toisessa yhteydessä.



 

Delfiinituhkis

Tällainen tuhkis syntyi kuluneella viikolla vaatimattomaksi syntymäpäivälahjaksi ystävälle, josta pidän kovin paljon. Tästä tulee mieleen kesä!

Muutama tilkkutyyny

Kerrankin tein itselleni jotain. Sohva kaipasi nättejä tyynyjä koristuksekseen, ja muutaman olenkin jo saanut aikaan. Kaksi on vielä tekeillä. Tällaiset tilkkutyöt ovat ihania tehdä! Kun itse tekee, saa juuri sellaista kun haluaa. Sängynpeitto on niin haastava työ että siinä voi mennä hermot, mutta tällaiset pienemmät työt ovat uskomattoman rentouttavia, ja tulos on yleensä tosi viehättävä. Tällä kertaa olin niin ahkera että täytin nämä erillisillä sisätyynyillä ja ompelin tietysti myös vetoketjut, että tyynynpäälliset saa tarvittaessa helposti pestyä.

Toinen keväinen kranssi

Tässä vielä toinen pyynnöstä tekemäni kranssi. Oksia olisi vielä reilusti jäljellä, yritän tänään ehtiä punoa niistä lopuista valmiita kranssipohjia. Ovat olleet lämpimässä jo muutaman viikon, ja ovat ehtineet kasvattaa komeat hiirenkorvat...

Keväinen kranssi

Tällaisen kranssin väänsin siskolleni tilauksesta. Tästä voi todellakin sanoa, että se on tehty alusta loppuun itse.

 

Eräänä lumisena sunnuntaina kävimme keräämässä koivunoksat kranssipohjaa varten, ja kyllä tuo tumma koivunoksa näyttääkin hyvältä! Itse tehden saa paljon hienommat kranssipohjat kuin valmiita ostamalla. Tyylikkäät valmiit kranssipohjat maksavat jopa 10-15 euroa, joten siihen nähden teen kyllä mielelläni itse. Mies taivutti paksusta pianolangasta ympyrän, jonka halkaisija oli noin 30 cm. Tämän ympärille oli helppoa punoa koivunoksia, ja vahvistin kranssia vielä ohuenohuella rautalangalla. Tuo kaunis, kiiltävä ohut rautalanka on minulle tosi mieluinen materiaali, ja olisin käyttänyt sitä tässä enemmänkin, jos olisin keksinyt miten.

Seuraavaksi otin ompelukoneen esille, ja ompelin ensin tuon vaaleanvihreän nauhan, jonka kiedoin kranssipohjan ympärille. Sitten ompelin sydämen, täytin sen, ja ripustin vihreillä helmillä koristeltuun ongensiimaan kranssin keskelle. Mielessä kävi, että täydentäisin tätä vielä jonkinlaisilla metallikoristeilla, mutta en nyt löytänyt sopivia. Ehkä se oli hyvä, näitä tulee helposti koristeltua ihan liikaa.

Kranssipohjista tuli mieleen, että eräänä hyytävän kylmänä sunnuntaina kävimme huviksemme Marjamäen Pajutilalla Kangasalla. Myynnissä oli jos jonkinlaista esinettä enimmäkseen pajusta valmistettuna, mutta oli tarjolla myös muunlaista sisustustavaraa. Pajuesineet olivat esillä tilan pihapiirissä olevissa ulkokojuissa, ja alennusmyyntien takia kassajonokin ylettyi pitkälle pihan puolelle, joten emme voineet jäädä jonottamaan parinkymmenen asteen pakkasessa... Päätinkin, että kesällä tänne on palattava paremmalla ajalla. Tila oli tosi viehättävä paikka, ja kesällä varmaan pihapiirikin on todella kaunis (oli se sitä kyllä kirpeässä pakkasessakin). Hinnat olivat mielestäni kalliit (käyntimme aikaan alennusmyynnit olivat pudottaneet ne siedettäviksi), mutta katseluhan ei onneksi maksa mitään.

Maukkaat haukipullat

Hauki on kala, josta monet eivät välitä. Usea kalastaja kyllä tykkää narrata haukia niiden tarjoaman reilun vastuksen takia, mutta harva niitä ruoaksi kuitenkaan käyttää. Täällä kotikylässä haukia ei edes joka järvestä voi ruoaksi kalastaa, sillä petokalana hauki kerää itseensä monenlaisia myrkkyjä, joita tehtaat ovat täällä mahdollisesti järviin lirauttaneet. Puhtaammista paikoista mies on kuitenkin tuonut kotiin haukia, ja olemme kehitelleet tällaisen reseptin, jolla tästä aliarvostetusta kalasta saa oivat pullat aikaiseksi. Resepti on koottu yhdistelemällä vinkkejä sieltä ja täältä (kalastajat ovat usein kalaruokien parhaita asiantuntijoita), joten jollakulla saattaa olla jo käytössään samankaltainen resepti. Sanotaan, että iso hauki on maultaan puisevampi kuin pienempi, joten ehkä ne kymmenkiloiset vonkaleet kannattaa jättää järveen, tai keksiä niille muuta käyttöä. Meillä valmistetaan muuten tätä nykyä ruokaa kerralla vähintään kahdeksi päiväksi, joten tälläkin ohjeella pullia valmistuu aimo annos.

Maukkaat haukipullat

• n. 600 g haukifilettä


• n. 400 g sikanautajauhelihaa


• 1 dl korppujauhoja


• 2 dl kuohukermaa


• 1 pussi hummeri-katkarapukeittoaineksia


• ripaus mustapippuria ja valkopippuria

- Jauha hauki 2-3 kertaa lihamyllyllä.

- Turvota korppujauhot kermassa, ja lisää kaikki muut ainekset (myös kala). Laske koko taikina vielä kertaalleen lihamyllyn läpi.

- Muotoile taikinasta pullia, ja paista ne paistinpannulla kypsiksi. Älä paista liian kauan, etteivät kuivu liikaa.

- Tarjoile perunamuussin, salaatin ja kalalle sopivan kastikkeen kanssa.

Kortteja pitkästä aikaa

Joulun pyhinä tuli leikeltyä valmiiksi useita 3D-kuvia, ja nyt olen tehnyt niitä valmiiksi korteiksi. Tässä näytille muutamia. Tuossa alimmaisessa kuvassa voi nähdä nuo hopeanväriset niitit, jotka ovat uutta minun korteissani.











Jouduin muuten muuttamaan tämän blogini ulkoasua, kun tuon edellisen kanssa oli jotain ongelmaa. No, ehkä pärjätään tälläkin.

Servettitekniikalla taas

Muutama ylimääräinen vapaapäivä on tehnyt tosi hyvää. Joulun tohinoitten jälkeen ollaan vaan oltu ihan rauhassa. Olen nukkunut joka yö yli 10 tuntia, ja olo alkaa olla aika virkistynyt. Ollaan katseltu telkkaria sekä elokuvia, ja pelailtu sitä hauskaa Carcassonne-lautapeliä, joka jokunen vuosi sitten ostettiin. Saan siinä tosin selkääni joka ikinen kerta -  ei musta ole miehen veroiseksi strategiksi siinä pelissä, mutta ei se haittaa. Valtavan kivaa ajankulua se kuitenkin on. Vähän ollaan kyläiltykin, sekä tietysti syöty liikaa. Miehen ollessa töissä olen lueskellut, sain Sofi Oksasen Finlandia-palkitun teoksen juuri luettua. Olen leikellyt 3D-kuvia valmiiksi sekä ommellutkin vähän - tulossa on kankaisia kauppakasseja. Muutaman servettityönkin tekaisin, ja tässä on niistä kuvat.







Onko kellään käyttöä tuolle nuolen muotoiselle WC-kyltille? Annan sen mielelläni sille, jolla on tarjota sille hyvä koti, koska tuo nuolen muoto on ehkä tässä hieman haasteellinen. Hihkaisehan, jos haluat sen itsellesi!

Saku-tuhkis

Tällaisen Saku Sammakko -tuhkiksen eräs ystävä sai joululahjaksi tänä vuonna. Siitä tuli omasta mielestäni ihan hauska! Ehkä tuhkakupin sammakkoa ei kuitenkaan tee mieli pussata, vaikka siitä voisikin tulla prinssi... =) Nuo servetin rypyt näkyvät tosi selvästä tässä kuvassakin, mutta mä olen jo jotenkin oppinut elämään niiden kanssa. En saa millään sitä servettiä kiinnitettyä niin nätisti, etteikö siihen ryppyjä tulisi, mutta onneksi ne ei häiritse mua enää. Jotenkin tuntuu jo että ne "kuuluu" näihin töihin. Nämä decoupage-työt on tosi kivoja, olen ihan hurahtanut! Viime aikoina on kyllä jaksaminen ja aika ollut kohtuullisen kortilla, mutta uusi inspiraatio tuntuu nostavan päätään.



Töissä tuli tänään mieleen että seuraavaksi haluaisin koettaa jonkinlaisen mosaiikkityön tekoa. Olen joskus hankkinutkin niitä mosaiikkipaloja useampaakin laatua, sekä myöskin liimaa ja saumalaastia, mutta tuolloin työ jäi toteuttamatta. Ajattelin, että voisin vaikka koristaa puisen tarjottimen pohjan jonkinlaisella mosaiikkikuviolla. Laitan kuvaa näkyville sitten, jos ja kun tästä tulee jotain valmista.

Näpertelyn sijaan olen viime aikoina yrittänyt keskittyä sosiaalisten suhteitteni hoitamiseen. Viikonloppuinen visiitti entiselle kotipaikkakunnalle oli mukava ja osin myös hieman nostalginen. Olin rakentanut ohjelmani hieman kiireiseksi, ja olen siitä pikkaisen pahoillani. Toivottavasti osasin kuitenkin olla riittävän läsnä niille, joita tapasin. Vierailu entisellä työpaikalla toi mieleen monia mukavia (ja tietysti myös muunlaisia) muistoja, varsinkin kun kaikki vanhat työkaverit näyttivät olevan vielä mestoilla. Pientä kummityttöäni sain tavata muutamaan otteeseen, ja hän olikin suloistakin suloisempi! Myös toisen ystäväni reilun vuoden ikäistä tyttöä oli mukava nähdä. Jotenkin mun on hankala tajuta, että monilla meistä on jo jälkikasvua. Olen kai henkisesti jumittunut sinne jonnekin teiniaikoihin, enkä osaa siirtyä eteenpäin. Voihan myös olla että aihe ei muuten vaan ole mulle henkilökohtaisesti ajankohtainen, vaikka äitini viikonloppuna siellä käydessäni kutsuikin perhettämme "vajavaiseksi"! Se muori se vaan kehtaa... =) Lauantaina vietettiin kuitenkin tyttöjen kanssa ihan mukava ilta makoisan ruuan ja juoman merkeissä, ja illan kruunasi se, että tuntematon miekkonen ravintolassa halusi tarjota meille kaiken, mitä olimme illan aikana ehtineet ammentaa. Kaikenlaisia epäilyttäviä hiihtäjiä siellä pääkaupunkiseudun yössä liikkuu. Onneksi pääsin turvallisesti takaisin tänne korpikuusen kannon alle. =) Oli kuitenkin tosi kiva viikonloppu, vaikkakin hieman raskas. Oli ihan sikamageeta nähdä vanhoja tuttuja ja ystäviä; tuntuu että sitä tapahtuu nykyään vähän liian harvoin. Paljon on lisäksi sellaisia ihmisiä, joita haluaisin tavata ja joiden haluaisin kuuluvan elämääni, mutta joiden kanssa yhteydenpito käsittää nykyään vain joulukorttien lähettämisen vuosittain. On varmaan luonnollista, että jotkut ihmiset vain kulkevat sisään ja ulos elämässäni, mutta joitain hyviä tyyppejä on silti välillä ikävä.

Kransseja

Aika vähäiselle on jäänyt tämä blogin pito viime aikoina. On ollut jos jonkinmoista kiirettä, ja vähän väsymystäkin on ajoittain ilmassa. Ehdin kuitenkin väsätä muutaman jouluisen kranssin, ja julkaisenkin tässä kuvat niistä, vaikka osa onkin jo annettu joululahjoiksi. Lasken sen varaan, etteivät saajat ole malttaneet säästää pakettia jouluaattoon asti... =) Ja jos ovatkin, niin ehkä se joulu ei tästä pilalle mene.









Muutamia vastaavia ajattelin vielä askarrella ennen joulua lahjoiksi miehen sukulaisille. Näidenkin koristelussa vain mielikuvitus on rajana.