Taas muutamia kortteja

Kortteja

Tässäpä taas muutamia tekeleitäni. Nuo laivakortit onnistuivat mielestäni hyvin, vaikka kuvat olivatkin hankalia leikata. Useita muitakin on jo puolivalmiina, tekstejä odottelemassa.









Olen joskus miettinyt, että tarjoaisinko näitä korttejani myytäväksi jonnekin, kun niitä tuntuu nyt jatkuvasti syntyvän yli oman tarpeen. En tiedä miten kävisivät kaupaksi, mutta rehellisesti sanoen olen nähnyt myynnissä paljon omiani huolimattomammin tehtyjä kortteja, ja vieläpä aika kovaan hintaan. Toisaalta sitten täytyisi tietenkin sitoutua siihen, että kortteja on aina riittävästi tarjolla, ja luulen etten kaipaa sellaista kiviriippaa kannettavakseni. Voi olla, että pakon edessä tekemisestä menisi ilo. Olen myös aika huono hinnoittelemaan työtäni, ja on ollut aina haastavaa miettiä, paljonko mikäkin kortti maksaa. Enhän ole näitä oikeastaan muille myynytkään kuin sukulaisille ja tuttaville sekä työkavereille muutaman, ja ihan selkeät pärstäkerroinhinnat mulla on olleet käytössä. Olen pitänyt pääasiana sitä, että kortit liikkuvat ja pystyn edes hiukan kattamaan materiaalikuluja, ja tähän asti näin onkin ollut hyvä - mutta tuntemattomille ei viitsisi ihan puoli-ilmaiseksi antaa. Pitäisi sitten varmaankin perustaa jonkinlainen kirjanpitokin, ja ilmoittaa ne valtaisat tulot verottajalle... voi huokaus. Tuntuu monimutkaiselta, pitää jäädä vielä miettimään.

Tänään on se jännittävä päivä, jolloin selviää pääseekö henkilökohtainen kuntavaaliehdokkaani läpi kotikylän kunnanvaltuustoon. Illalla se sitten nähdään.

Päivän piristys

Tänään postiluukusta tulla tupsahtivat Taitopuoti Paperinauhasta tilaamani uudenuutukaiset  tekstileimasimet. Näitä erilaisia suomenkielisiä leimasimia on saatavilla tietääkseni vain muutamista paikoista, joten olin tyytyväinen, kun löysin nämä. Pitihän niitä toki heti kokeilla, ja voi kuinka mukavan näköistä jälkeä niillä saakaan aikaan! Miten pienestä voikaan mieli tulla hyväksi... Mulla on näköjään taipumuksena urautua ja rutinoitua varsinkin näissä korttiaskarteluissani, mutta näillä saa kyllä mukavaa piristystä kortteihin. Työskentely on lisäksi hyvin helppoa, ja kuka tahansa saisi näillä siistiä jälkeä aikaiseksi. Tilaamani setti sisältää noin kymmenen erilaista leimasinta, tässä muutama näytille:



Kävin tänään töiden jälkeen paikallisessa Tiimarissa, ja olin kovin hämmästynyt, kun joulukrääsä ei ollut vielä esillä - menin nimittäin etsimään tykötarpeita joulukortteja varten. Tyhjin käsin suuntasin seuraavaksi kangaskauppaan, josta olisin etsiskellyt jouluaiheista tilkkutyökangasta. Myyjä ilmoitti kuitenkin että joulukankaat eivät ole vielä tulleet, ja taas olin tosi ihmeissäni. Sitten mietin, että ovatko ne kaupat myöhässä, vai olenko mä tänä vuonna vähän aikaisessa? Pitäähän joulun valmistelu aloittaa syyskuun alkupuoliskolla - pitäähän?

Kortteja

Tässä näytille muutamia kortteja, joita olen viime viikkoina väsännyt. Tällä kertaa on valmistunut monia tekstittömiä kortteja, joille voi keksiä monenlaisia käyttötarkoituksia. Lisäksi on muutamia kortteja puolivalmiina, sillä odottelen eräästä askartelukaupasta tilaamiani tekstileimasimia saapuvaksi, että saan lisättyä sopivat tekstit kortteihin. Tässä kuitenkin valmiita:

Pinaatti-sienirulla

Viikonloppuna löydetyt kanttarellit eivät ehtineet pakastimeen asti, vaan päätyivät heti pannulle. Tuloksena oli ihan herkullinen pinaatti-sienirulla, jota olen muutaman kerran aikaisemminkin valmistanut. Tässä teillekin tiedoksi tämä resepti, jonka olen joskus poiminut muistaakseni Seura-lehdestä. Tuo käärön rullaaminen ei minulta vaan onnistu, ja tälläkin kertaa rulla jäi hieman löysälle, mutta onneksi maku ei siitä kärsi.

Pinaatti-sienirulla

Pohjaan tarvitaan:

• 5 dl maitoa


• 2 dl vehnäjauhoja


• 1 pss eli 150 g pakastepinaattia


• 6 kananmunaa


• 1 tl suolaa

Täytteeseen tarvitaan:

• 2 litraa sieniä


• 1 iso sipuli


• 1 rkl öljyä


• 1 tl suolaa


• 1/4 tl rouhittua mustapippuria


• 1 rasia eli 100 g kantarellin makuista tuorejuustoa


• 1/2 ruukullista tuoretta basilikaa

Vatkaa maito ja vehnäjauhot tasaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon sulatettu pinaatti. Vatkaa munat kevyesti vaahdoksi ja sekoita vaahto muiden aineiden joukkoon. Mausta seos suolalla.

Kaada taikina öljytyn leivinpaperin päälle uunipellille ja paista uunissa 175 asteessa noin puoli tuntia.

Puhdista sillä aikaa sienet ja paloittele ne. Hienonna sipuli. Kuumenna öljy pannussa, lisää sienet sekä sipulit ja paista, kunnes sipuli on pehmennyt ja sienistä on neste haihtunut. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna vähän jäähtyä ja sekoita tuorejuusto joukkoon.

Hienonna basilika ja sekoita se muiden täyteaineiden joukkoon. Levitä täyte kypsän munakaslevyn päälle ja kääri levy paperin avulla rullalle.

Tilkkuja

Välillä myös ompeluinnostus nostaa päätään. Muistan ommelleeni jonkinlaisia tilkkutöitä jo teini-ikäisenä. Silloin touhussa tosin oli enemmän vauhtia kuin ajatusta, ja se on tilkkuilussa vaarallista, sillä yksinkertaisimmatkin työt vaativat jonkin verran suunittelua ja etukäteisvalmisteluja. Suunnittelu ei kyllä ole vieläkään vahvimpia puoliani tilkkuilijana, mutta nykyään jaksan kuitenkin jonkin verran mietiskellä asioita ja opetella uusia tekniikoita. Kärsivällisyys on kasvanut myös siten, että nykyään jaksan tehdä paljon siistimpää työtä kuin nuorempana, vaikka se viekin enemmän aikaa. Perille ei ole enää niin kiire, vaan matkastakin voi nauttia. Tilkkutöitä on mukava tehdä, kun voi katsella miten tilkku tilkulta ja sauma saumalta erilaisista kangaspaloista rakentuu aivan uudenlainen kokonaisuus. Erilaiset värit ja kankaat tuovat loputtomasti muuntelun mahdollisuuksia, ja erilaisia tilkkublokkejakin on lukemattomia - minä olen niistä ommellut vasta kolmea, neljää erilaista.

Tässä muutama kuva töistä, joita olen viime vuosina toteuttanut lahjaksi tärkeille ihmisille ympärilläni. Ensimmäisen äitini sai joululahjaksi vuonna 2006.



Allaolevan olen ommellut häälahjaksi ystävilleni kesällä 2007.



Tässä alhaalla on vihreänsävyinen tilkkutyö, jonka juuri sain valmiiksi. Se on noin 120 cm x 120 cm kokoinen peitto kummityttärelleni.



Peiton tikkaus eli päällipuolen, vanun ja vuorikankaan yhdistäminen on mielestäni ikävintä ja vaikeinta puuhaa tilkkutöissä. Vaikka tilkkublokkien ompelu on hyvin mukavaa, odotan usein jo siinä vaiheessa levottomana tikkausvaihetta. Se on vaikeaa ennen kaikkea siksi, että minulla ei ole riittävän suurta pöytää, jossa koko komeutta voisi helposti käsitellä. Työn eri kerrokset menevät helposti ryppyyn, ja eri osien leikkaaminen oikean kokoisiksi on hankalaa. Lisäksi reunojen huolittelu siistiksi on asia, jota en oikein osaa. Toisaalta tässä vaiheessa peitto vasta varsinaisesti alkaa vaikuttaa peitolta; sen paino ja lämpö alkavat tulla esiin juuri tässä vaiheessa, ja se tuntuu mukavalta. Ehkä voisin jonain vuonna mennä paikalliseen kansalaisopistoon tilkkutyökurssille, jotta oppisin tekemään tämän homman kunnolla.

Kello

Tällainen pitkällinen projektini on vihdoinkin valmistunut. Tämä kellotaulu on myös toteutettu decoupagemenetelmällä, ja tarvikkeet tähän kelloon maksoivat muistaakseni noin 10€ (yksi servetti, kellon koneisto ja viisarit, sekä roomalaiset numerot). Maalit ovat tähteeksi jääneitä seinämaaleja, ja kellotaulun mieheni leikkasi työpaikallaan tähteeksi jääneestä levystä. Tämä kello muuttaa piakkoin keittiömme seinälle raksuttamaan. Toivottavasti numerot osuivat kaikki kohdilleen ja oikein päin - jos huomaatte virheitä niin kommentoikaa ihmeessä! Numeroiden paikkaa on vielä mahdollista muuttaa.

Tätäkin esinettä oli mukava tehdä, joten on mahdollista että näitä putkahtelee pajalta useampiakin.

Tarjotin kesäfiiliksen kera

Tällaisen "tilaustyön" olen saanut toteuttaa tällä viikolla. Tätä oli kovin mukava ja helppo tehdä. Ainoa ongelma on lakkaus; tämän tyyppisen esineenhän olisi hyvä kestää hieman kosteutta. Koitan kerätä rohkeutta kokeilla lakkaukseen Saunasuojaa, jota monet servettikoristelijat kuulemma käyttävät kalliin servettilakan sijaan. Saunasuoja on oman työpaikkani tuote, joten sitä on minun tarpeisiini nähden riittävästi saatavilla koko ajan, ja vieläpä ilmaiseksi.

Uudenlaisia 3D-kortteja

Ostin Sinellistä kokeeksi yhden arkillisen tällaisia uusia metallic-kuvia, joista kasasin 3D-kortteja. Arkki, jossa oli kuvat kolmeen korttiin, oli varsin tyyris (3€), mutta halusin kuitenkin kokeilla näitä. Kuvat ovat mukavasti metallinkiiltoisia. Lisäksi ne oli leikattu valmiiksi siten, että kuvat piti vain painella irti arkista, joten korttien valmistus oli erittäin nopeaa. Ihan kivoja näistä tulikin.

Muutama lisää

Näitä tuhkakuppeja lähti nyt syntymään kuin liukuhihnalta. Valitettavasti mulla on hieman epäilyksiä siitä, kestävätkö ulkoilmaa ja puhdistusta, ja jos kestävät, niin missä määrin. No, kokeiltavahan se on, ja jatkan sitten tuotekehittelyä kun tiedän, missä kohdassa mättää.