Hurahtaneiden kokoontumisajot

Eilen kävimme askartelumessuilla (Kädentaidot 2007) Tampereella. Entiseen Pirkkahalliin oli kokoontunut satoja näytteilleasettajia, jotka edustivat lähes kaikkia kuviteltavissa olevia kädentaitojen aloja. Jälleen hämmästyin sitä, miten luovia jotkut ihmiset ovat. Jotkut osaavat luoda kauniita taide- ja käyttöesineitä lähes minkälaisesta materiaalista tahansa. Saimme ihastella monenlaisia lasi-, paperi-, savi-, kangas-, nahka-, kivi-, keramiikka-, puu- ja korutöitä. Tietysti paikalla oli runsain joukoin myös tilkkuilijoita, pitsinnyplääjiä ja neulojia sekä virkkaajia. Monet vaatturit ja turkkurit olivat myös saapuneet messuille. Myös erilaiset huovutustyöt näyttivät olevan kovassa huudossa. Joku paja oli rakentanut tuotteensa strutsin sulkien ympärille! Vuodenajan mukaisesti messuilla oli myös monenlaista joulukoristeen kauppaajaa, erityisesti monenlaiset lumoavan värikkäät kynttilät näyttivät kiinnostavan ihmisiä. Kierrätys oli päivän sana myös näillä messuilla - hauskin näkemämme kierrätysidea olivat seinäkellot, joissa kellotaulujen virkaa toimittivat käytöstä poistetut piirilevyt!

Vaikka kotimainen käsityö ymmärrettävästi on normaalisti kallista, messuilla hintataso oli mielestämme varsin kohdallaan. Muutamia hankintoja tuli siis pukin konttiin tehtyä. Muutama juttu jäi myös kaivelemaan - erään keramiikkapajan pöydässä oli myynnissä varsin kauniita, somin värein koristeltuja kauhanlepuuttajia keittiöön. Sellaisen olisin halunnut itselleni, mutta jostain syystä omatunto soimaa ankarasti jokaisesta itselle tehdystä ostoksesta. Muille ostetut lahjat sen sijaan saavat maksaa lähes miten paljon tahansa. Eikö ole hassua millaisia esteitä sitä itse itselleen rakentaa?

Myynnissä olevat tuotteet olivat myös järjestään korkealaatuisia ja kauniisti toteutettuja, eikä mitään käsityön nimellä kulkevaa sontaa ollut kaupan. Miehenikin, joka itsekin puu- ja metallitöiden harrastajana löytää lähes jokaisesta käsin tehdystä esineestä huomautettavaa, oli tällä kertaa tyytyväinen näkemäänsä. Mietittiinkin kotimatkalla, mitenköhän käsityöläisyys lyö leiville nykypäivän Suomessa. Mikään miljoonabisnes se ei voi olla. Toisaalta, jos saa käyttää luovuuttaan ja käsiään, tehdä rakastamaansa työtä ja elättää sillä itsensä edes jotenkin, se voi hyvinkin riittää. 

Pimenevät illat saavat näpertelyinnostuksen syttymään ilman tällaisia agitointitapahtumiakin. Tälläkin hetkellä keittiön pöydällä keskeneräisten projektien kasassa on ainakin jouluinen koivukranssi, joulukortit sekä meille että äidille sekä muutama decoupage-menetelmällä koristeltava puulaatikko. Lisäksi suunnitteilla on ainakin toinen koivukranssi, sekä jotain pientä pukin konttiin. Laittelen kuvia, kunhan valmistuvat.