Pinaatti-sienirulla

Viikonloppuna löydetyt kanttarellit eivät ehtineet pakastimeen asti, vaan päätyivät heti pannulle. Tuloksena oli ihan herkullinen pinaatti-sienirulla, jota olen muutaman kerran aikaisemminkin valmistanut. Tässä teillekin tiedoksi tämä resepti, jonka olen joskus poiminut muistaakseni Seura-lehdestä. Tuo käärön rullaaminen ei minulta vaan onnistu, ja tälläkin kertaa rulla jäi hieman löysälle, mutta onneksi maku ei siitä kärsi.

Pinaatti-sienirulla

Pohjaan tarvitaan:

• 5 dl maitoa


• 2 dl vehnäjauhoja


• 1 pss eli 150 g pakastepinaattia


• 6 kananmunaa


• 1 tl suolaa

Täytteeseen tarvitaan:

• 2 litraa sieniä


• 1 iso sipuli


• 1 rkl öljyä


• 1 tl suolaa


• 1/4 tl rouhittua mustapippuria


• 1 rasia eli 100 g kantarellin makuista tuorejuustoa


• 1/2 ruukullista tuoretta basilikaa

Vatkaa maito ja vehnäjauhot tasaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon sulatettu pinaatti. Vatkaa munat kevyesti vaahdoksi ja sekoita vaahto muiden aineiden joukkoon. Mausta seos suolalla.

Kaada taikina öljytyn leivinpaperin päälle uunipellille ja paista uunissa 175 asteessa noin puoli tuntia.

Puhdista sillä aikaa sienet ja paloittele ne. Hienonna sipuli. Kuumenna öljy pannussa, lisää sienet sekä sipulit ja paista, kunnes sipuli on pehmennyt ja sienistä on neste haihtunut. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna vähän jäähtyä ja sekoita tuorejuusto joukkoon.

Hienonna basilika ja sekoita se muiden täyteaineiden joukkoon. Levitä täyte kypsän munakaslevyn päälle ja kääri levy paperin avulla rullalle.

Tilkkuja

Välillä myös ompeluinnostus nostaa päätään. Muistan ommelleeni jonkinlaisia tilkkutöitä jo teini-ikäisenä. Silloin touhussa tosin oli enemmän vauhtia kuin ajatusta, ja se on tilkkuilussa vaarallista, sillä yksinkertaisimmatkin työt vaativat jonkin verran suunittelua ja etukäteisvalmisteluja. Suunnittelu ei kyllä ole vieläkään vahvimpia puoliani tilkkuilijana, mutta nykyään jaksan kuitenkin jonkin verran mietiskellä asioita ja opetella uusia tekniikoita. Kärsivällisyys on kasvanut myös siten, että nykyään jaksan tehdä paljon siistimpää työtä kuin nuorempana, vaikka se viekin enemmän aikaa. Perille ei ole enää niin kiire, vaan matkastakin voi nauttia. Tilkkutöitä on mukava tehdä, kun voi katsella miten tilkku tilkulta ja sauma saumalta erilaisista kangaspaloista rakentuu aivan uudenlainen kokonaisuus. Erilaiset värit ja kankaat tuovat loputtomasti muuntelun mahdollisuuksia, ja erilaisia tilkkublokkejakin on lukemattomia - minä olen niistä ommellut vasta kolmea, neljää erilaista.

Tässä muutama kuva töistä, joita olen viime vuosina toteuttanut lahjaksi tärkeille ihmisille ympärilläni. Ensimmäisen äitini sai joululahjaksi vuonna 2006.



Allaolevan olen ommellut häälahjaksi ystävilleni kesällä 2007.



Tässä alhaalla on vihreänsävyinen tilkkutyö, jonka juuri sain valmiiksi. Se on noin 120 cm x 120 cm kokoinen peitto kummityttärelleni.



Peiton tikkaus eli päällipuolen, vanun ja vuorikankaan yhdistäminen on mielestäni ikävintä ja vaikeinta puuhaa tilkkutöissä. Vaikka tilkkublokkien ompelu on hyvin mukavaa, odotan usein jo siinä vaiheessa levottomana tikkausvaihetta. Se on vaikeaa ennen kaikkea siksi, että minulla ei ole riittävän suurta pöytää, jossa koko komeutta voisi helposti käsitellä. Työn eri kerrokset menevät helposti ryppyyn, ja eri osien leikkaaminen oikean kokoisiksi on hankalaa. Lisäksi reunojen huolittelu siistiksi on asia, jota en oikein osaa. Toisaalta tässä vaiheessa peitto vasta varsinaisesti alkaa vaikuttaa peitolta; sen paino ja lämpö alkavat tulla esiin juuri tässä vaiheessa, ja se tuntuu mukavalta. Ehkä voisin jonain vuonna mennä paikalliseen kansalaisopistoon tilkkutyökurssille, jotta oppisin tekemään tämän homman kunnolla.